17.3.2015

Pohjois-Karjalan Varhaiskasvatus-tapahtuma 21.3.15 Joensuussa

Alkon Lasten seurassa -ohjelma on mukana vuonna 2015 mukana paikallisissa Varhaiskasvattaja-tapahtumissa. Seuraava järjestetään Pohjois-Karjalassa Joensuussa 21.3.15.

Joensuussa vieraat saavat kassin, jonka materiaalissa opastetaan ennen kaikkea puheeksiottoon, joka monesti koetaan hankalaksi varhaiskasvattajien arkipäivässä.

Materiaalista ohjataan myös verkossa olevaan puheeksiottopeliin, jossa puheeksiottoa harjoitellaan videoitujen tilanteiden avulla. Peli löytyy sivustomme etusivulta, www.lastenseurassa.fi.

 

Lue lisää ›
25.2.2015

Lasten seurassa vaikuttaa varhaiskasvattajiin

Alkon Lasten seurassa -ohjelma on vuonna 2015 mukana eri puolella Suomea järjestettävissä Varhaiskasvattaja-tapahtumissa.

Ensimmäinen tapahtuma on jo takana: Lasten seurassa -kassia materiaaleineen jaettiin Kouvolassa lauantaina 14.2.

Kouvolassa vieraat saivat käyttöönsä kassin, jonka materiaalissa muistutettiin alkoholin käytöstä lasten seurassa ja opastettiin puheeksiottoon.

Materiaalissa ohjattiin myös Lastenseurassa.fi-sivustolla olevaan puheeksiottopeliin. Se opastaa videoitujen tilanteiden avulla varhaiskasvattajia ottamaan puheeksi alkoholiin liittyvät huolet.

Seuraavat Varhaiskasvattaja-tapahtumat, joissa on jaossa kassi materiaaleineen, pidetään Joensuussa 21.3., Kajaanissa 25.4. Lahdessa 19.5., Vaasassa 11.6. ja Oulussa 17.11.2015.

Tampereen Tampere-talossa Lasten seurassa -ohjelma on mukana omalla standilla, jossa päivystää sekä alkolaisia että A-klinikkasäätiön asiantuntijoita. Tuo päivä kannattaa panna ylös eli tiistai 21. huhtikuuta 2015.

 

Lue lisää ›
31.10.2014

ALKOHOLINKÄYTTÖ LAPSIPERHEISSÄ – TUNNISTA, OTA PUHEEKSI, AUTA

Lasten seurassa –ohjelma järjesti 10.10.2014 Varhaiskasvatus-tapahtumassa koulutusseminaarin, jonka teema oli Alkoholinkäyttö lapsiperheissä – tunnista, ota puheeksi, auta. Teemaan pureutuivat tutkimusprofessori Marja Holmila, erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo ja kehittämispäällikkö Katja Sankalahti Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, johtava erityisasiantuntija Tuomas Tenkanen Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:stä, palveluesimies Tiina Vormisto Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotesta ja ohjelmajohtaja Petra Kouvonen Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiöstä ITLA:sta.

Seminaarin esitykset saat ladattua alla olevista linkeistä.

Marja Holmila: Alkoholinkäyttö lapsiperheissä (pdf) >>
Tuomas Tenkanen: Kannattaako puuttua? (pdf) >>
Kirsimarja Raitasalo: Tunnista (pdf) >>
Katja Sankalahti: Ota puheeksi (pdf) >>
Tiina Vormisto: Auta (pdf) >>
Petra Kouvo: Kyse on lapsen edusta (pdf) >>

 

Lue lisää ›
30.10.2014

TEMPAISIMME VARHAISKASVATUS-TAPAHTUMASSA

Lasten seurassa –ohjelma osallistui Varhaiskasvatus-tapahtumaan 10.10.2014.

Lanseerasimme messuosastolla ohjelman puitteissa varhaiskasvattajille suunnatut kaksi uutta työkalua: puheeksiottopeli ja puheeksiottokortti. Työkalujen tarkoituksena on opastaa ja auttaa varhaiskasvattajia niissä arjen haastavissa keskustelutilanteissa, joihin liittyy vanhempien ja aikuisten alkoholinkäyttö lasten seurassa.

Lisäksi järjestimme tapahtumassa maksuttoman koulutusseminaarin, jonka teema oli Alkoholinkäyttö lapsiperheissä – tunnista, ota puheeksi, auta.

Seminaarin esitykset ovat alla olevassa postauksessa.

Varhaiskasvatustapahtuma.jpg

Messuosastollamme riitti vipinää ja vilskettä koko päivän.

 

Varhaiskasvatustapahtuma_02.jpg

Alkon toimitusjohtaja Hille Korhonen tervehtii Salla Kurkelaa, jonka kirjoittama ja kuvittama Pikkuketun salaisuus –lastenkirja julkaistiin Varhaiskasvatus-tapahtumassa.

 

Messuosasto.jpg

Kansanedustaja Sari Sarkomaa tutustui puheeksiottokorttiin ja –peliin, jotka lanseerattiin Varhaiskasvatustapahtumassa.

 

Tuomas-Tenkanen.jpg

Tuomas Tenkanen EHYT ry:stä avasi koulutuseminaarimme, jonka teema oli Alkoholinkäyttö lapsiperheissä – tunnista, ota puheeksi, auta.

 

Tiina-Tuomisto.jpg

Tiina Vormisto Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotesta paneutui aiheeseen, miten toimia kun lapsi ja perhe tarvitsevat apua.

 

Marja-Holmila.jpg

THL:n tutkimusprofessori Marja Holmila piti suuressa luentosalissa esityksen alkoholinkäytöstä lapsiperheissä.

 

Kirsimarja-Raitasio.jpg

THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitaslon puheenvuoro käsitteli, miten alkoholinkäytön lapsiperheissä voi tunnistaa.

 

Katja-Sankilahti.jpg

THL:n kehittämispäällikkö Katja Sankilahti avasi puheeksiottamisen saloja.

 

Petra-Kouvonen.jpg

ITLA ry:n ohjelmajohtaja Petra Kouvosen loppupuheenvuoro päätti koulutusseminaarin.

Lue lisää ›
3.10.2014

Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Mitä jos voisi?

Alkon ja A-klinikkasäätiön yhteisen Lasten seurassa -ohjelman Orpokoti-video kutsuu suomalaisaikuiset keskusteluun lapsen oikeuksista hyvään arkeen. Lasinen lapsuus toivoo aikuisten pohtivan alkoholinkäyttöään lasten seurassa.

Orpokoti-filmi herättelee aikuisia miettimään lasten toiveita

Alkoholinkäyttö on siirtynyt yhä enemmän kodin seinien sisäpuolelle ja moni lapsi joutuu kohtaamaan turvattomia tilanteita. Lasinen lapsuus toivoo aikuisten pysähtyvän miettimään, ovatko kodin juhlat tai muut alkoholinkäyttötilanteet lapsille ikäviä tai pois lasten kanssa vietettävästä ajasta. Miettisivätkö vanhemmat toimintaansa tarkemmin, jos lapset voisivat itse valita vanhempansa?

Orpokoti-filmillä halutaan nostaa keskustelua siitä, millainen lapsuus kanssamme kasvaville lapsille on turvattava. ”Toivomme aikuisten pohdiskelevan sitä, saako lasten seurassa käyttää alkoholia ja milloin lasten hyvinvointi voi kärsiä siitä”, kiteyttää projektikoordinaattori Janne Takala Orpokodin tavoitteita. Keskustelua käydään Facebookissa ja Lasinen lapsuus -verkkosivustolla.

Lapsella on oikeus rauhalliseen kasvuympäristöön

Suomi, kuten lähes kaikki maailman valtiot, on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on muun muassa oikeus kotirauhaan, lepoon ja leikkiin.

Jokaisen vanhemman tulisi miettiä, onko oman kodin alkoholinkäytössä piirteitä, jotka uhkaavat lapsen oikeuksia. Määrällisiä rajoituksia oikeasta ja vastuullisesta alkoholinkäytöstä on mahdotonta antaa, koska lapsen kannalta oleellista ovat alkoholinkäytön seuraukset.

Lapsi kaipaa tavallista arkea

Lasinen lapsuus -toimintaan osallistuneiden lasten unelma onnellisesta kodista on liikuttavan vaatimaton. Lapset eivät odota ihmeitä, mutta he tarvitsevat vanhemmiltaan jakamatonta huomiota ja yhteistä tekemistä – ihan tavallista olemista ja harrastamista. Valtaosa lapsista kokee vanhemman olevan mukavimmillaan selvin päin.

Monien nuorten kokemukset ovat ristiriidassa toiveiden kanssa. Neljänneksellä yli 12-vuotiaista suomalaislapsista lapsen oikeuksien toteutuminen vaarantuu vanhempien alkoholinkäytön takia ainakin joskus. Yleisimpiä aiheutuvista haitoista ovat perheriidat, häpeä ja luottamuksen puute.

Lue lisää ›
18.3.2014 Janne Takala A-klinikkasäätiö, Lasinen lapsuus -toiminta

Tositarinoita alkoholinkäytöstä kodeissa

Kodeissa tapahtuva liiallinen alkoholinkäyttö varjostaa monen lapsen ja nuoren kasvua. Vanhempien alkoholinkäytöstä kärsineiden itse kertomat ja nyt Lasinen lapsuus -verkkosivuilla kertomuskokoelmana julkaistut pysäyttävät tarinat ja filmisarja muistuttavat lasten kuuntelemisen tärkeydestä. Kokemuksista anonyymisti kertominen ja muiden kertomuksien kuuleminen voivat myös osaltaan auttaa käsittelemään rankkoja kokemuksia ja auttaa näin matkalla kohti parempia lapsuusmuistoja.
 
”Katson omakotitalojen valoja ja haaveilen, että saisin kävellä ovesta sisään ja olla lapsi jälleen.”
 
Lapsuuttaan muistelevien kirjoituksissa toistui toive aidoista arjen kokemuksista. Kirjoittajat olisivat halunneet enemmän tavallisia yhteisiä hetkiä – ruoanlaittoa, elokuvailtoja ja retkiä perheen kesken.  Vanhempien alkoholinkäyttöön valunut aika on ollut poissa yhteisestä tekemisestä ja olemisesta, jota kaikki lapset vanhemmiltaan toivovat ongelmista huolimatta.
 
Useat kirjoittajat ovat myös joutuneet kantamaan vastuuta kodista, sisaruksista ja jopa vanhemmista, mikä ei kasvavan lapsen ikätasoon olisi kuulunut. Vanhempien juomisen aiheuttama häpeä taas on vaikeuttanut lapsuuteen kuuluvia hyviä asioita, kuten kavereiden kutsumista kotiin.
 
Lasinen lapsuus haluaa tuoda nyt esille näitä tositarinoita uuden filmisarjan ja nettisivulla julkaistavan tarinakokoelman muodossa. Filmien ja kertomusten avulla halutaan kiinnittää huomio siihen, miltä kokemukset tuntuvat juuri lapsen näkökulmasta.
 
Filmit ovat nähtävillä Lasisen lapsuuden verkkosivuilla:
www.lasinenlapsuus.fi/kotivaelle/tositarinoita-lasisesta-lapsuudesta
 
Filmit perustuvat samalla sivustolla julkaistuihin nuorten aikuisten tositarinoihin: www.lasinenlapsuus.fi/kotivaelle/nuorten-aikuisten-kirjoitukset
 
Kannustetaan parempiin lapsuusmuistoihin
Lasinen lapsuus -toiminnan tavoitteena on herättää keskustelua alkoholinkäytöstä kodeissa, jotta tulevaisuudessa yhä useampi lapsi pääsee nauttimaan paremmista ja turvallisemmista lapsuusmuistoista. Tämä edellyttää, että tiedostetaan kodissa tapahtuvan liiallisen alkoholinkäytön heijastuminen lasten tunne-elämään ja siihen, miten luottavaisesti lapsi suhtautuu tulevaisuuteen. Usein ajatellaan, että vain päivittäiseksi ongelmaksi muodostunut juominen on lapselle haitaksi. Kaikkien vanhempien on hyvä välttää yksittäisiäkin ylilyöntejä ja miettiä, käytetäänkö omassa kodissa alkoholia tavalla, jota lapset muistelevat hyvällä vielä aikuisena.
 
Janne Takala
projektikoordinaattori
A-klinikkasäätiö, Lasinen lapsuus -toiminta

 

Lue lisää ›
4.3.2014 Anu Pärssinen A-klinikkasäätiö, Lasinen lapsuus -toiminta

Olen Rikkinäinen – auttaisiko nuorten nettiryhmä?

Rikkinäiset on verkossa tehtävää työtä nuorten auttamiseksi vaikeissa perhetilanteissa. Tavoitteena on kehittää ja levittää nuorille mahdollisimman tarpeen mukaista ammatillista nettiauttamista ja tarjota mahdollisuus vertaistukeen. Nuorille on vuodesta 2012 alkaen tarjottu avoimia liveiltoja Tukinet.netissä, joka on kriisikeskus verkossa. Ensimmäinen suljettu nuorten nettiryhmä toimi syksyllä 2013 yhdeksän viikon ajan. Tämä kirjoitus pohtii kokemuksiani kyseisestä pilottiryhmästä. Toiminnassa ovat mukana A-klinikkasäätiö, Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto, Ensi- ja turvakotien liitto sekä Kriminaalihuollon tukisäätiön lapsi- ja perhetyö.

Syksyllä 2013 joukko nuoria löysi toisensa Rikkinäiset-nettiryhmässä Tukinet.netissä. Yhteensä 11 nuorta sai netin avulla paljon kaivatun kokemuksen, että päivittäin joku kuuntelee ja on kiinnostunut. Moni sai myös ryhmän tukemana apua masentuneisuuteen, itsetuhoisuuteen ja perheväkivaltaan. Nettiryhmän voima ja intensiivisyys yllättivät niin ryhmäläiset kuin ohjaajatkin, kun ryhmällä heräsi suuri tarve keskustella ja hakea ratkaisuja pitkään vaivanneisiin vaikeuksiin. Niitä etsimässä olivat sosiaalialan ammattilaiset eri järjestöistä.

Rikkinäisiin tuli eri puolilta Suomea eri-ikäisiä nuoria naisia ja yksi mies, joiden elämiin aikuisten mielenterveys-, parisuhde- ja päihdeongelmat vaikuttivat merkittävästi. Puolet ryhmästä oli iältään 14–17-vuotiaita, loput 18–23-vuotiaita ja yksi 27-vuotias. Eri-ikäisten nuorten valitseminen ryhmään osoittautui ryhmää rikastuttavaksi ratkaisuksi. Nuorilla aikuisilla oli elämänkokemuksensa kautta enemmän etäisyyttä lapsuuden traumoihin, mutta kaikilla edelleen tarvetta pohtia kokemuksiaan. Erityisen arvokkaita olivat aikuisten ryhmäläisten kertomat selviytymistarinat ja vahva kokemuksen tuoma usko siihen, että elämä kannattelee.

Keskustelu ryhmässä käynnistyi ryminällä, ja alusta asti tunnelma oli lämmin, luottamuksellinen sekä välittävä. Nuorilla oli hyvä motivaatio työskennellä ohjaajien kanssa saadakseen paremmin apua. Tsemppihenki ja toisen tukeminen olivat keskeisessä roolissa keskusteluissa. Eri-ikäiset tukivat toisiaan vastavuoroisesti ja ohjaajat taas kaikkia tarpeen mukaan.

Nettiryhmässä voi työskennellä tavoitteellisesti

Ohjaajien tehtävänä oli kirjoitusten avulla luoda mielikuvaa ryhmästä ja sen keskeisistä arvoista, kuten toisten kunnioittamisesta ja elämänmyönteisyydestä. Ohjaajat toivat ryhmään myös mallia siitä, miten vastuullinen aikuinen toimii kohdatessaan vaikeuksissa olevan nuoren. Alussa oli tärkeää kartoittaa nuorten tilanteita ja kokemuksia. Alussa jokaista nuorta kannustettiin asettamaan oma tavoite ryhmän toiminnan ajaksi.

Pian alettiin työskennellä nuorten esille nostamien kysymysten parissa, jokaisen kanssa tarpeen mukaan. Nettiryhmässä oli mahdollista käyttää erilaisia tehtäviä, joita nuorten ryhmissä tai työskentelyssä lasten kanssa yleensäkin käytetään. Jotkut saivat merkittävän sysäyksen avun hakemiseensa, ja suuri osa antoi palautetta avun saannin ylittäneen kaikki odotukset. Erityisesti kiitosta sai vertaisuuden kokemuksen saaminen sekä ohjaajien monipuolinen osaaminen. Pienellä osalle ryhmäläisiä riitti se, että sai kertoa päivittäiset huolensa vertaisille.

Tunteet ovat keskiössä auttamistyön kohtaamisissa, oltiin sitten netissä tai kasvokkain. Yksi ohjaajan keskeisistä tehtävistä olikin olla emotionaalisesti läsnä ja kertoa tunteesta, joka hänessä nuoren kertomuksen luettuaan herää. Ottaa osaa, jos tapahtuma surettaa. Iloita jos on ilon aihetta. Nuorten tunteita herätteli esimerkiksi Kirje vanhemmalle -tehtävä. Tunteiden käsittelyssä apuna käytettiin tunnetehtäviä, joissa esimerkiksi vihan tunnetta eriteltiin osiin. Mikä eläin tunne olisi, minkä värinen se olisi ja miltä kehossani tuntuu silloin? Miten selviydyn tunteeni kanssa rakentavasti ja millaista apua siihen mahdollisesti tarvitsen?

Kaikilla nuorilla oli mielenterveysongelmia itsellään. Osalla oli terapiasuhde tai lääkärinseuranta, osa sai jo valmiiksi tukea lastensuojelun perhetyöstä. Ohjaajien tärkeä tehtävä oli tukea nuorten hyvinvointia monipuolisesti ja tarpeidenmukaista avunsaantia. Ryhmän päätyttyä kaikki ryhmäläiset olivat hakeneet apua kouluterveydenhoidosta erikoissairaanhoitoon, ja osa oli jopa ensimmäistä kertaa ottanut puheeksi ongelmiaan. Muutaman nuoren perheessä sattui akuutti kriisi ryhmän aikana. Näissä tilanteissa koordinaattori tarjosi suoraa apua pikaisen avunsaannin turvaamiseksi, ja tilanne huomioitiin ryhmätyöskentelyssä. Vakauttavat tehtävät ja keskustelut olivat monesti tarpeellisia näissä tilanteissa. Yhteystietojen vaihtamiseksi nuori laittoi nimensä ja numeronsa Tukinetin ylläpidolle.

Useiden nuorten kanssa alettiin ryhmässä pohtia lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Aihe oli monelle vaikea, ja kynnys yhteistyöhön lastensuojelun kanssa oli suuri. Epätietoisuus ja huostaanoton pelko kuulsivat nuorten kirjoituksissa. Oman kokemuksen puheeksiotto omien vanhempien kanssa tuntui erityisen vaikealta, mikäli nuorella oli kokemusta perheväkivallasta. Näissä tilanteissa olimme kuin tulkin roolissa kertomassa, mitä avun hakeminen lastensuojelusta tarkoittaa. Kävimme keskustelua lasten oikeuksista ja kysyimme, miten oikeudet omassa elämässä toteutuvat. 

Apua saa ottamalla asiat puheeksi, näkyy kasvot tai ei

Ryhmän aikana vakuutuimme, että nettiryhmä on yhtä arvokas ja oikea ryhmä kuin kasvokkainenkin nuorten ryhmä. Entisenä lastensuojelun työntekijänä yllätyin siitä, kuinka samanlaista työtä tein verrattuna kasvokkaiseen lastensuojelutyöhön. Kirjoittaminen oli entuudestaan tuttua, joskaan asiakkaiden kanssa en ollut aiemmin näin vaikeista asioista keskustellut kirjoittamalla. Yhtä rehellisiä ja avoimia keskusteluita olen tottunut käymään lasten tai aikuisten kanssa vasta kuukausien työskentelyn ja luottamuksen muodostumisen jälkeen.

Voiko olla, että suomalaisten on helpompi kirjoittaa vaikeuksistaan kuin kertoa ne työntekijälle kasvokkain? Nuorten kasvot tai nimi eivät tulleet meille tutuiksi, mutta silti tutustuimme toisiimme syvällisesti, aidosti ja kainostelematta. Nettipersoonani voi olla tiettyyn pisteeseen asti haluamani näköinen. Mutta paljon minusta netissä kertovat myös tapani kirjoittaa ja reagoida toisten kirjoituksiin ja se, mitä kerron rivien välissä.

Vietettyäni tuntikausia ryhmässä kahden kuukauden ajan jään kaipaamaan jokaista nuorta nimimerkin takana. Ilahdun saadessani kuulla heistä Tukinetin avoimella Nuortenfoorumilla. Aivan kuin jokaisen kadulla kohtaamani työstä tutun lapsen tai nuoren kasvot saavat minut ilahtumaan. 

Ammatillinen verkkoapu ja vertaistuki auttavat jaksamaan ja tukevat selviytymistä. Verkkoavussa keskeistä on ihmisen omatoimisuus ja motivaatio saada apua. Verkkoapu on myös nuorten toiveiden mukaista, matalan kynnyksen apua. Rikkinäiset-ryhmän koettuani uskon vakaasti, että verkossa on aitoa ja oikeaa elämää. Mikä saisi muutkin aikuiset ammattiauttajat ymmärtämään tämän ja tulemaan mukaan? Nuorille verkko on yksi täysipainoinen elämän areena, jossa voi sääntöjä noudattaen saada apua turvallisesti. Yhteyden muodostaminen auttajaan onnistuu niin bussin penkiltä kuin nuoren omasta huoneesta. Ja yhtäkkiä en olekaan yksin huoleni kanssa, vaan saan tukea minua eniten askarruttavissa asioissa.

Anu Pärssinen
A-klinikkasäätiö, Lasinen lapsuus -toiminta

 

Lue lisää ›
Perjantai 19.12.2013 Merja Korhonen Suomen Vanhempainliitto

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Pysähdyn päiväkodissa oven suuhun kuuntelemaan nelivuotiaiden kotileikkiä. Pakataan, matkustetaan ja käydään ostoksilla. Perheen isä muistuttaa äidille: ”Kun menet kauppaan, muista ostaa saunaoluet ja lapsille limut.” Äiti lähtee kauppaan ja palaa hetken kuluttua kassit kilisten.

Askartelemme isänpäiväkortteja. Tehtäväksi on annettu piirtää iso kuva isästä ja ympärille saa piirtää asioita, joista isä tykkää. Tytär piirtää ongen, teltan, makuupussin, jalkapallon ja viinipullon.

Lapsen äiti saapuu taksilla päiväkodin pihaan. Hän on palannut kolmen päivän työreissulta. Pieni poika on laskenut tunteja ja minuutteja, hän odottaa äitiä ja äidin halausta. Poika huomaa, että äiti haiskahtaa lentokoneessa nautitulta konjakilta. Myös ryhmän lastentarhanopettaja huomaa sen ja miettii, onko kaikki hyvin, ylittyykö raja?

Arkisia ja ohikiitäviä hetkiä. Jo päiväkodin nelivuotiaalla on käsitys siitä, että alkoholi kuuluu jollain tavalla aikuisuuteen. Useimmissa perheissä alkoholia käytetään kohtuullisesti, ehkä vain tiettyihin tilanteisiin liittyen. Lapsia, jotka kärsivät vanhempiensa alkoholin käytöstä, on Suomessa kuitenkin liian monta.

Vanhemmat ja muut aikuiset ovat kaikissa asioissa esimerkkejä lapsilleen. Kodin tavoilla ja asenteilla on suuri vaikutus siihen, millä tavalla lapset suhtautuvat eteen tuleviin asioihin aikuistuessaan. Loppuvuodesta on tapana tehdä tiliä kuluneesta vuodesta ja tehdä lupauksia seuraavaksi vuodeksi. Jokainen aikuinen voi pysähtyä miettimään omia elintapojaan, myös alkoholinkulutustaan. Onko omissa elintavoissa parantamisen varaa?

Viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna esikoululaiset istuvat aamupiirissä ja keskustelevat menneestä viikonvaihteesta. Melkein jokainen haluaa innokkaasti kertoa viikonlopustaan. Yksi lapsi on ihan hiljaa.

Mitä sinun lapsesi kertoo viikonlopustaan?

Merja Korhonen
varhaiskasvatuksen suunnittelija, Suomen Vanhempainliitto

Lue lisää ›
Perjantai 5.12.2013 Jenni Helenius Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Nuorten huoli muiden alkoholinkäytöstä

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nuortennetissä nuoret pohtivat, miten suhtautua missäkin tilanteessa muiden alkoholinkäyttöön. Monet keskustelupalstalle nimettöminä kirjoittaneet nuoret ovat huolissaan muiden ihmisten alkoholinkäytöstä. Sivustolla on myös kysytty, aiheuttaako jonkun läheisen alkoholinkäyttö mielipahaa, huolta, pelkoa tai muuta vastaavaa?
Puolet vastanneista nuorista oli ollut ainakin joskus huolissaan jonkun läheisensä alkoholinkäytöstä. Keskustelupalstalla moni kirjoittaja pohti haittoja, joita hänen vanhempansa alkoholinkäyttö aiheuttaa perheen arkielämässä. Huolitekstit olivat samantyyppisiä, joita näkee myös muun muassa A-klinikkasäätiön Varjomaailma-sivustolla.

”Vanhempani ovat eronneet ja heidän kummankin alkoholin käyttö heijastuu minuun. Isäni juo päivittäin. Kun isä on humalassa, hän ei tee pahaa minulle. Minua hävettää tuoda ystäviä isän luo. Minua huolettaa myös, jos se tekee itselleen jotain, kerran on soittanut ja uhannut tappaa itsensä. Tiedän että hänen alkoholin käyttöön en voi vaikuttaa. Äiti ei juo yhtä useasti, eikä alkoholi ole hänen ongelmansa. Kun äiti juo, hän juo itsensä se verran känniin että hänellä on pokkaa huutaa minulle kaiken pilaamisesta. Äitin huuto kohdistuu aina minuun, koska ei ole muita keille purkaa pahaa oloa. Olen yrittänyt sanoa äidille alkoholin käytöstä, mutta hän väittää juovansa kohtuudella. Miten saisin äitin tajuamaan käytöksensä?!”

Muut nuoret neuvoivat edellä olevan tekstin kirjoittajaa ottamaan asian vielä uudestaan puheeksi vanhempien kanssa ja lähtemään kotoa muualle, kun vanhemmat juovat.  Tai kertomaan tutulle aikuiselle tai vaikka terveydenhoitajalle.  Nämä keinot kuvaavat sitä, miten vaikea nuoren on muuttaa itse tilannetta. Hän joutuu miettimään, miten sopeutua tai miten päästä pois.  Valitettavan usein alaikäiset joutuvat kontrolloimaan omien vanhempiensa juomista, vaikka sen ei tietenkään pitäisi olla nuoren tehtävä. Runsaan juomisen haitat kohdistuvat monin tavoin myös siihen perheenjäseneen, joka joutuu kontrolloimaan toisen juomista tai ylipäänsä elämään jollain tasolla häiritsevän alkoholinkäytön keskellä, kuten joka neljäs nuori joutuu.

Miten lähellä oleva aikuinen voisi tukea nuorta? Pohdimme asiaa MLL:n Lasten ja Nuorten puhelimen päivystäjien kanssa He vastaavat ajoittain nuorten puheluihin, joissa huolena on vanhempien alkoholinkäyttö. Tässä muutamia ajatuksia:

  • Nuoren pitäisi saada olla nuori.  Itse asiassa lapsi. Tee nuorelle selväksi, että vanhemmasta huolehtiminen ei ole nuoren vastuulla, eikä nuori pysty ”parantamaan” vanhempaansa.
  • Nuori saattaa pohtia, eivätkö vanhemmat välitä hänestä, koska juovat.  Totea nuorelle, että varmasti välittävät, mutta eivät ehkä osaa osoittaa sitä.  Vanhemmilla on myös vastuu lapsestaan ja hänestä huolehtimisesta. Joskus vanhemmat saattavat tarvita ulkopuolisen aikuisen apua tähän.
  • Ole kiinnostunut lapsesta itsestään. Kysele, mitä hyviä asioita lapsen elämässä on: mistä asioista hän pitää, harrastaako jotain, onko kavereita, mikä asia koulussa on hyvin, onko joku paikka missä on turvallinen olo?  Mitä kiinnostavia tapahtumia odottaa lähitulevaisuudessa?
  • Kysy nuorelta, tarvitseeko hän sinua mukaan keskustelemaan vanhempiensa kanssa – tai tarvittaessa sosiaalityöntekijän kanssa.

Jenni Helenius,
erityissuunnittelija, Mannerheimin Lastensuojeluliitto


Lähteet
Itäpuisto, M. 2005.  Kokemuksia alkoholiongelmaisen vanhemman kanssa eletystä lapsuudesta. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 124.
Nuortennetti. www.nuortennetti.fi
Raitasalo, K. 2008. Informal Social Control of Drinking. Finland in the Light of International Comparison. Research Report 172. Stakes.
Takala & Roine. 2013. Nuorten kokemuksia aikuisten alkoholinkäytöstä. Teoksessa Warpenius, Holmila & Tigerstedt 2013. Alkoholi- ja päihdehaitat läheisille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle.  THL.

 

Lue lisää ›
Perjantai 26.11.2013 Tuuli Pitkänen A-klinikkasäätiö

Onko sinulla lapsia?

Alkoholiongelmat ovat varsin yleisiä suomalaisissa perheissä. Lapsen kokemus vanhempien päihteidenkäytöstä ja sen ongelmallisuudesta voi poiketa paljon vanhempien omasta kokemuksesta. Ongelmakäyttöön liittyvistä asioista on helppo vaieta. Lapsi voi jäädä hyvin yksin omien kokemustensa kanssa.

Kynnys päihdehoitoon hakeutumiseen on korkea. Usein apua haetaan vasta kun päihteiden käyttö on aiheuttanut myös paljon muita ongelmia. Moni menee hoitoon lastensuojelutyöntekijöiden aloitteesta. Vanhempien hakiessa apua päihdeongelmaansa, tulisi lain mukaan selvittää myös lasten tilanne ja tarpeet.

Lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä ja lapselle on turvattava riittävä hoito ja tuki, kun lapsen vanhempi, huoltaja tai muu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö saa päihdehuolto- tai mielenterveyspalveluja tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen. Terveydenhuoltolaki (1326/2011)

Todellisuudessa edes lasten olemassaoloa ei kaikissa päihdehoitopaikoissa selvitetä. Joko hoitohenkilökunta ei ole tietoinen ohjaavista laeista tai hoidossa halutaan keskittyä yksilön hoitamiseen. Erityisesti miesasiakkaiden kohdalla lapsista kysyminen on helppo ohittaa.

Mitä lapsen huomioon ottamisella aikuisille suunnatuissa palveluissa oikeastaan tarkoitetaan? Selvitimme 34 päihdehoidossa olleen pienten lasten vanhempien kokemuksia avun ja tuen tarpeista sekä perheiden ja hoitohenkilökunnan näkemyksiä palveluista. Kyselyt ja haastattelut toteutettiin osana laajempaa Lasten, nuorten ja perheiden palvelut ja niiden johtaminen tutkimushanketta, jota johtaa THL:n tutkimusprofessori Marja-Leena Perälä. Hankkeesta on ilmestymässä raportti Yhteistoimintaan päihdepalveluissa.

Perherakenteiden monimuotoisuus

Palvelun tarjoajan ja asiakkaan välisen suhteen ja tiedon kulun kannalta olennaista on kartoittaa perheen kokonaistilanne. Siihen liittyy perherakenteen selvittäminen ja lasten puheeksi ottaminen. Haastateltujen päihdehoidossa olleiden pienten lasten vanhempien perherakenne oli usein monimutkainen. Moniin perheisiin kuului ydinperheen lisäksi lapsia, jotka asuivat muualla. Lapsista oli haastattelussa kysyttävä lapsikohtaisesti ja järjestelmällisesti, muuten moni olisi jättänyt mainitsematta muualla asuvat lapset.

Puolet lapsista asui vakinaisesti haastatellun vanhemman kanssa. Suurin osa lapsista oli lastensuojelun asiakkaita.

Kolmannes lapsista oli otettu huostaan.  Viidenneksellä lapsista ei ollut ollenkaan yhteyttä toiseen vanhempaansa ja joka kymmenennellä ei ollut yhteyttä haastateltuun. Huoltajien määrä vaihteli: biologisista vanhemmista toiset olivat luopuneet huoltajuudesta ja muutamilla lapsilla oli vanhempien lisäksi huoltajina parikin isovanhempaa.

Hankalat suhteet lapsen toiseen vanhempaan vaikuttivat siihen, että lapsi olisi jätetty mainitsematta, mikäli hänestä ei olisi erikseen kysytty. Esimerkiksi kahdesti eronnut mies kertoi lastensa asuvan äitiensä luona. Toisesta tyttärestään hän ei ole kuullut vuosiin mitään. Haastateltu ei halunnut olla lapsen äidin kanssa missään tekemisissä, mutta sanoi, jos lapsi myöhemmin ottaa itse yhteyttä, niin sitten olen halukas olemaan taas isä.

Perhetilanteen järjestelmällinen selvittäminen ei näkynyt hoitokirjauksista. Erityisesti miesten kohdalla hoitotiedoista löytyi niukasti mainintoja lapsista. Esimerkiksi monilapsisen isän lapsista ei ollut kirjattu mitään, ei edes sitä, että kouluikäinen lapsi oli kuollut kuukautta ennen laitoshoitojaksoa.

Lapset eivät ole menneisyyttä

Ydinperheen lisäksi on tärkeä ottaa huomioon, että tukea saattavat tarvita myös puolison lapset jotka vierailevat säännöllisesti uusperheessä, jossa on päihdeongelmia.  Myös lapset, jotka eivät vakituisesti asu päihdeongelmaisen vanhempansa luona, joutuvat kohtaamaan päihdeongelmaan liittyviä kysymyksiä tavatessaan vanhempiaan tai miettiessään miksi vanhemmat eivät pidä häneen yhteyttä tai miksi ”isä taas petti lupauksensa”.

Palveluntarjoajat saattavat kokea lapsista kysymisen hankalana, koska he pitävät sitä henkilökohtaisten asioiden urkkimisena tai koska he haluavat karttaa aikaa vievien, vaikeiden asioiden käsittelyä. Lapset eivät ole samanlaista menneisyyttä kuten ehkä ex-puolisot. Biologiset vanhemmat ovat lapselle ainutkertaisia riippumatta huoltajuus- ja asumisjärjestelyistä. Monille lapsille yhteyden säilyminen vanhempiin on todella tärkeää.

Lapsiin liittyy monilla vanhemmilla kipeitä asioita, joista on tärkeä voida puhua toisen aikuisen kanssa. Kun aikuinen on prosessoinut omia ajatuksiaan ja tunteitaan, hän voi saada voimaa ja taitoa keskustella päihdeongelmasta myös omassa lähipiirissään. Syyllisyys varjostaa monia vanhempia, joten positiivisten asioiden valottaminen ja vahvistaminen on olennaisen tärkeää.

Lasten huomioon ottamisessa ensimmäinen askel on kysyä, montako lasta perheessä kaikkiaan on ja mikä on heidän elämäntilanteensa. Päihdehoidossa vanhempia voidaan rohkaista ja tukea pitämään yhteyttä lapsiinsa sekä auttaa vanhempaa ymmärtämään lapsen näkökulmaa. Lapsen puheeksi ottamisesta on materiaalia mm. Kasvun kumppanit nettisivustolla.

Huolia ja tuen tarpeita

Haastatellut olivat viimeisen vuoden aikana kokeneet huolta erityisesti omasta jaksamisesta, syyllisyyden tunteista ja taloudellisista vaikeuksista. Seuraavaksi yleisimmät huolet liittyivät parisuhteeseen sekä yksinäisyyteen tai vastuunkantamiseen yksin vanhempana. Lasta koskevista huolista yleisimpiä olivat huolet lapsen tunne-elämästä, fyysisestä terveydestä ja sosiaalisista suhteista.

Puolet haastatelluista kertoi lapsen ja perheen asioissa tarvittavan haastattelun aikoihin enemmän apua. Vastaukset olivat konkreettisia ja jakaantuivat monille elämän alueille. Erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että täytyi olla aikaa itselle saada oma elämä kuntoon. Muita avuntarpeita olivat mm. keskusteluapu itselle, valvojan tarve tapaamisiin, apu irtiottoon ex-puolisosta, apu lasten isäsuhteen tukemiseen, tuki lapsen kehitykseen liittyvissä asioissa, tieto omista oikeuksista suhteessa lapseen ja se, että puolisot pääsivät hoitoon yhtä aikaa.

Kaksi kolmannesta haastatelluista vanhemmista pystyi nimeämään ajankohdan, jolloin perhe olisi tarvinnut enemmän tukea kuin oli saanut.  Avun tarvetta oli koettu erityisesti silloin kun lapsi oli pieni. Väliaikaisesta lastenhoitoavusta olisi hyödytty monessa perheessä. Haastatellut toivat esille kotiavun tarpeen, jotta vanhemmat olisivat jaksaneet paremmin ja muutamassa perheessä lapsenhoitoon olisi tarvittu nopeasti apua kun äiti sairastui. Lisäksi kaivattiin taloudellista tukea sekä apua avioeron aikaan.  Useat esittivät toiveen, että omaan tai puolison päihteiden käyttöön olisi puututtu aikaisemmin. Lisäksi muutama henkilö korosti sitä, että hoitoon tulisi päästä nopeammin.

Haastatellut kritisoivat kovasti peruspalvelutyöntekijöiden sekä lapsiperheiden palveluissa toimivien työntekijöiden päihdeongelmia koskevan tiedon tasoa. Muina kehittämiskohteina he esittivät mm. päihdehoitopaikkojen ja lastenhoitopalvelujen lisäämisen sekä kriisiapujärjestelmän parantamisen. Lisäksi toivottiin perheen hoitamista ja tukemista kokonaisena sekä tasa-arvoiseen kohteluun panostamista. Erityisesti pikkulapsiaika ja avioero tuotiin esille kohtina, jolloin voimakkaampi tuki olisi saattanut estää suuremman kriisin. Tukiverkoston purkaminen hoitojakson jälkeen todettiin kriittiseksi kohdaksi, mihin uusia jälkihoidon tukimuotoja ehdotettiin kehitettäväksi.

Vanhemmuutta voidaan tukea

Mitä lasten huomioon ottamisella aikuisten palveluissa sitten oikeastaan tarkoitetaan? Kuntien rahat ovat tiukalla ja päihdeongelmiin on yhä vaikeampi saada apua. Joissakin perheissä ongelmat ovat suuria ja monimuotoisia jatkuen sukupolvelta toiselle. Synkkyyden sijaan on kuitenkin nähtävä, että päihdehoidon avulla pystytään monien kohdalla parantamaan elämän laatua ja helpottamaan tilannetta. Yksilöiden kohdalla helpotusta voi löytyä pieninä askelina. Lasten huomioon ottamisessa ensimmäinen askel on puheeksi ottaminen sekä eri osapuolten mahdollisuus avoimeen ja luottamukselliseen keskusteluun. Tämä voidaan toteuttaa yhteistyössä aikuisten ja lasten palvelujen järjestäjien kanssa.


Tuuli Pitkänen
Vanhempi tutkija, A-klinikkasäätiö

Lue lisää ›
Seuraavat »