26.1.2016 Minna Ilva, A-klinikkasäätiö / Lasinen lapsuus

Rakkaudentunnustuksia ja kaunistelemattomia totuuksia

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus kysyi viime vuoden marraskuussa suomalaisilta nuorilta, mitä he haluaisivat sanoa vanhemmilleen näiden alkoholinkäytöstä.   Kanava nuorilta vanhemmille -kampanja tuotettiin Lasten seurassa -ohjelman toimenpiteenä. 

Nuori sai mahdollisuuden kertoa totuuksia, jakaa salaisuuksia, antaa neuvoja tai osoittaa rakkauttaan vanhemmilleen ääneen. Radiokampanjan ensimmäisessä vaiheessa aamuruuhkassa istuvilta aikuisilta kysyttiin nuoren tytön hauraalla äänellä: ”Oletko koskaan ajatellut, miltä juomisesi minusta tuntuu?”. Radiospottien avulla kerättyjä nuorten viestejä omille tai kaikille suomalaisvanhemmille saimme lasinenlapsuus.fi -palveluun yhteensä lähes sata.

Eri puolelta Suomea tulleet viestit nauhoitettiin radiospoteiksi Helsingin yhteislyseon nuorten toimesta Radio Helsingin studiolla. Jouluviikosta alkaen nuorten viestit jaettiin kampanjan toisessa vaiheessa takaisin radion kuuntelijoille. Radio Helsingissä kuultiin ohjelmien lomassa otteita nuorten kirjoituksista. Lasinen lapsuus -työntekijät myös vierailivat iltapäiväohjelmassa.

Mitä nuoret sitten halusivat sanoa vanhemmilleen? Viestit käsittelevät samoja teemoja kuin aiemmin tehdyt kyselytutkimuksemme nuorille vanhempien juomisen seurauksista: Aikuisen alkoholinkäytön haittoina koetaan eniten pelkoa, häpeää ja ahdistusta.  Seuraava nimimerkiltä Outi saatu viesti kuvaa hyvin tätä sekä asian salassa pysymistä: 

Pelkäsin viikonloppuja. Pelkäsin tulla kotiin. Pelkäsin mennä nukkumaan. Viinan katkuinen koti. Te ja teidän ystävät, puhetta ja naurua. Puolen yön jälkeen ovi kolahti ja koitti hiljaisuus. Neljän jälkeen kolahti uudelleen. Äiti, tulit usein yksin kotiin vaikka lähditte yhdessä. Se tiesi lisää unettomia öitä. Riitoja, huutoa, väkivaltaa. Itkua, pelkoa, avuttomuutta. Pelkoa. Pelkoa. Häpeää. Rikkoutuneita huonekaluja. Maanantaina oltiin hiljaa ja mentiin töihin. Iloinen tervehdys naapurille. Rauha maassa... aina ensi perjantaihin asti.

Nuorten viesteissä korostuvat turvattomuuden tunteet ja se, että on joutunut liian varhain kantamaan vastuuta asioista, mitkä eivät lapselle kuuluisi.  Kaikesta koetusta ikävästä välittyy kuitenkin myös pohjaton rakkaus sekä huoli juovasta vanhemmasta.  Harvassa olivat kiitokset, mutta muutama nuori myös halusi tuoda esiin sen, miten vanhemmat ovat tarjonneet turvallisuutta ja esimerkillisen alkoholinkäytön mallin.  Nimimerkki lymyy kirjoittaa näin:

Haluan kiittää vanhempiani siitä että he ovat opettaneet minulle että miten alkoholia käytetään oikein ja miten sitä ei pitäisi käyttää. Itse ihailen varsinkin omaa äitiäni, hän pystyy olla juomatta alkoholia missä tilanteessa tahansa ja hänellä ei ole edes mitkään halut juoda, toivon että minusta tulisi yhtä vahva ja esimerkillinen ihminen aikuisena kun minun omasta äidistäni❤

Nuorten viestit vanhemmille on luettavissa Lasisen lapsuuden verkkosivuilla ja niitä tullaan jakamaan jatkossa myös sosiaalisessa mediassa.  Kampanja tuotettiin osana Lasten seurassa -vastuullisuusohjelmaa, joka jatkaa edelleen vaikuttamistyötä aikuisten herättelemiseksi pohtimaan omaa alkoholinkäyttöään nimenomaan lasten näkökulmasta. Kanava nuorilta vanhemmille -kampanjaa olivat Radio Helsingin lisäksi toteuttamassa Lasisen lapsuuden pitkäaikainen kumppani Havas Worldwide Helsinki.  

#lasinenlapsuus #viestivanhemmalle

Lisätietoja: Minna Ilva, puh 044 3534 932, minna.ilva@a-klinikka.fi

Minna Ilva työskentelee A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnassa, joka on Lasten seurassa -vastuullisuusohjelman kumppani.


Lue lisää ›
23.11.2015 A-klinikkasäätiö / Lasinen lapsuus

Lasinen lapsuus avaa kanavan nuorilta vanhemmille

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus kysyy suomalaisilta nuorilta, mitä he haluavat sanoa vanhemmilleen näiden alkoholinkäytöstä. Kampanjan taustalla on ajatus tehdä yhdessä lapsuusmuistoista parempia.

Lasinen Lapsuus tarjoaa yhteistyössä Radio Helsingin kanssa mediatilaa lapsen ja nuoren ajatuksille kodin alkoholinkäytöstä. Kanava nuorilta vanhemmille -kampanja on käynnistynyt Radio Helsingin aalloilla ja Lasisen lapsuuden nettisivuilla 17.11.2015.

Aikuiset haluavat kasvattaa nuoristaan vastuullisia alkoholinkäyttäjiä täysi-ikäisyyden saavutettuaan. Kulkeeko viesti toisinpäin? Voiko nuori kysyä vanhemmaltaan: Oletko koskaan ajatellut, miltä juomisesi minusta tuntuu.

Lasinen lapsuus haluaa tarjota nuorille mahdollisuuden kertoa totuuksia, jakaa salaisuuksia, antaa neuvoja – tai osoittaa rakkauttaan – vanhemmilleen ääneen. Viestin voi toimittaa perille Lasinenlapsuus.fi -verkkopalvelun kautta.
Nuorten ajatuksia kerätään www.lasinenlapsuus.fi -osoitteessa kahden viikon ajan. Joulukuun ensimmäisellä viikolla Lasinen lapsuus ja Radio Helsinki aukaisevat mikrofonin ja välittävät nuorten viestit vanhemmille radiospoteissa, toimitetuissa ohjelmissa ja sosiaalisen median kanavissa.

Halukkaille nuorille arvotaan mahdollisuuksia tulla nauhoittamaan oma tai jonkun toisen kirjoittama viesti aikuisille Radio Helsingin toimitiloihin.

Kampanja on Lasten seurassa -vastuullisuusohjelman rahoittama ja sitä ovat toteuttamassa Havas Worldwide Helsinki ja Radio Helsinki.

#lasinenlapsuus #viestivanhemmalle

Lisätietoja:

Janne Takala, projektikoordinaattori, A-klinikkasäätiö / Lasinen lapsuus, puh. 050 362 9014, janne.takala@a-klinikka.fi

Minna Ilva, projektipäällikkö, A-klinikkasäätiö / Lasinen lapsuus, puh 044 3534 932, minna.ilva@a-klinikka.fi


A-klinikkasäätiö on vuonna 1955 perustettu järjestö ja palveluntuottaja. Säätiö toimii hyvän arjen puolesta parantamalla päihdeongelmista kärsivien sekä heidän läheistensä asemaa.

Lue lisää ›
17.3.2015

Pohjois-Karjalan Varhaiskasvatus-tapahtuma 21.3.15 Joensuussa

Alkon Lasten seurassa -ohjelma on mukana vuonna 2015 mukana paikallisissa Varhaiskasvattaja-tapahtumissa. Seuraava järjestetään Pohjois-Karjalassa Joensuussa 21.3.15.

Joensuussa vieraat saavat kassin, jonka materiaalissa opastetaan ennen kaikkea puheeksiottoon, joka monesti koetaan hankalaksi varhaiskasvattajien arkipäivässä.

Materiaalista ohjataan myös verkossa olevaan puheeksiottopeliin, jossa puheeksiottoa harjoitellaan videoitujen tilanteiden avulla. Peli löytyy sivustomme etusivulta, www.lastenseurassa.fi.

 

Lue lisää ›
25.2.2015

Lasten seurassa vaikuttaa varhaiskasvattajiin

Alkon Lasten seurassa -ohjelma on vuonna 2015 mukana eri puolella Suomea järjestettävissä Varhaiskasvattaja-tapahtumissa.

Ensimmäinen tapahtuma on jo takana: Lasten seurassa -kassia materiaaleineen jaettiin Kouvolassa lauantaina 14.2.

Kouvolassa vieraat saivat käyttöönsä kassin, jonka materiaalissa muistutettiin alkoholin käytöstä lasten seurassa ja opastettiin puheeksiottoon.

Materiaalissa ohjattiin myös Lastenseurassa.fi-sivustolla olevaan puheeksiottopeliin. Se opastaa videoitujen tilanteiden avulla varhaiskasvattajia ottamaan puheeksi alkoholiin liittyvät huolet.

Seuraavat Varhaiskasvattaja-tapahtumat, joissa on jaossa kassi materiaaleineen, pidetään Joensuussa 21.3., Kajaanissa 25.4. Lahdessa 19.5., Vaasassa 11.6. ja Oulussa 17.11.2015.

Tampereen Tampere-talossa Lasten seurassa -ohjelma on mukana omalla standilla, jossa päivystää sekä alkolaisia että A-klinikkasäätiön asiantuntijoita. Tuo päivä kannattaa panna ylös eli tiistai 21. huhtikuuta 2015.

 

Lue lisää ›
31.10.2014

ALKOHOLINKÄYTTÖ LAPSIPERHEISSÄ – TUNNISTA, OTA PUHEEKSI, AUTA

Lasten seurassa –ohjelma järjesti 10.10.2014 Varhaiskasvatus-tapahtumassa koulutusseminaarin, jonka teema oli Alkoholinkäyttö lapsiperheissä – tunnista, ota puheeksi, auta. Teemaan pureutuivat tutkimusprofessori Marja Holmila, erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo ja kehittämispäällikkö Katja Sankalahti Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, johtava erityisasiantuntija Tuomas Tenkanen Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:stä, palveluesimies Tiina Vormisto Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotesta ja ohjelmajohtaja Petra Kouvonen Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiöstä ITLA:sta.

Seminaarin esitykset saat ladattua alla olevista linkeistä.

Marja Holmila: Alkoholinkäyttö lapsiperheissä (pdf) >>
Tuomas Tenkanen: Kannattaako puuttua? (pdf) >>
Kirsimarja Raitasalo: Tunnista (pdf) >>
Katja Sankalahti: Ota puheeksi (pdf) >>
Tiina Vormisto: Auta (pdf) >>
Petra Kouvo: Kyse on lapsen edusta (pdf) >>

 

Lue lisää ›
30.10.2014

TEMPAISIMME VARHAISKASVATUS-TAPAHTUMASSA

Lasten seurassa –ohjelma osallistui Varhaiskasvatus-tapahtumaan 10.10.2014.

Lanseerasimme messuosastolla ohjelman puitteissa varhaiskasvattajille suunnatut kaksi uutta työkalua: puheeksiottopeli ja puheeksiottokortti. Työkalujen tarkoituksena on opastaa ja auttaa varhaiskasvattajia niissä arjen haastavissa keskustelutilanteissa, joihin liittyy vanhempien ja aikuisten alkoholinkäyttö lasten seurassa.

Lisäksi järjestimme tapahtumassa maksuttoman koulutusseminaarin, jonka teema oli Alkoholinkäyttö lapsiperheissä – tunnista, ota puheeksi, auta.

Seminaarin esitykset ovat alla olevassa postauksessa.

Varhaiskasvatustapahtuma.jpg

Messuosastollamme riitti vipinää ja vilskettä koko päivän.

 

Varhaiskasvatustapahtuma_02.jpg

Alkon toimitusjohtaja Hille Korhonen tervehtii Salla Kurkelaa, jonka kirjoittama ja kuvittama Pikkuketun salaisuus –lastenkirja julkaistiin Varhaiskasvatus-tapahtumassa.

 

Messuosasto.jpg

Kansanedustaja Sari Sarkomaa tutustui puheeksiottokorttiin ja –peliin, jotka lanseerattiin Varhaiskasvatustapahtumassa.

 

Tuomas-Tenkanen.jpg

Tuomas Tenkanen EHYT ry:stä avasi koulutuseminaarimme, jonka teema oli Alkoholinkäyttö lapsiperheissä – tunnista, ota puheeksi, auta.

 

Tiina-Tuomisto.jpg

Tiina Vormisto Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotesta paneutui aiheeseen, miten toimia kun lapsi ja perhe tarvitsevat apua.

 

Marja-Holmila.jpg

THL:n tutkimusprofessori Marja Holmila piti suuressa luentosalissa esityksen alkoholinkäytöstä lapsiperheissä.

 

Kirsimarja-Raitasio.jpg

THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitaslon puheenvuoro käsitteli, miten alkoholinkäytön lapsiperheissä voi tunnistaa.

 

Katja-Sankilahti.jpg

THL:n kehittämispäällikkö Katja Sankilahti avasi puheeksiottamisen saloja.

 

Petra-Kouvonen.jpg

ITLA ry:n ohjelmajohtaja Petra Kouvosen loppupuheenvuoro päätti koulutusseminaarin.

Lue lisää ›
3.10.2014

Lapsi ei voi valita vanhempiaan. Mitä jos voisi?

Alkon ja A-klinikkasäätiön yhteisen Lasten seurassa -ohjelman Orpokoti-video kutsuu suomalaisaikuiset keskusteluun lapsen oikeuksista hyvään arkeen. Lasinen lapsuus toivoo aikuisten pohtivan alkoholinkäyttöään lasten seurassa.

Orpokoti-filmi herättelee aikuisia miettimään lasten toiveita

Alkoholinkäyttö on siirtynyt yhä enemmän kodin seinien sisäpuolelle ja moni lapsi joutuu kohtaamaan turvattomia tilanteita. Lasinen lapsuus toivoo aikuisten pysähtyvän miettimään, ovatko kodin juhlat tai muut alkoholinkäyttötilanteet lapsille ikäviä tai pois lasten kanssa vietettävästä ajasta. Miettisivätkö vanhemmat toimintaansa tarkemmin, jos lapset voisivat itse valita vanhempansa?

Orpokoti-filmillä halutaan nostaa keskustelua siitä, millainen lapsuus kanssamme kasvaville lapsille on turvattava. ”Toivomme aikuisten pohdiskelevan sitä, saako lasten seurassa käyttää alkoholia ja milloin lasten hyvinvointi voi kärsiä siitä”, kiteyttää projektikoordinaattori Janne Takala Orpokodin tavoitteita. Keskustelua käydään Facebookissa ja Lasinen lapsuus -verkkosivustolla.

Lapsella on oikeus rauhalliseen kasvuympäristöön

Suomi, kuten lähes kaikki maailman valtiot, on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on muun muassa oikeus kotirauhaan, lepoon ja leikkiin.

Jokaisen vanhemman tulisi miettiä, onko oman kodin alkoholinkäytössä piirteitä, jotka uhkaavat lapsen oikeuksia. Määrällisiä rajoituksia oikeasta ja vastuullisesta alkoholinkäytöstä on mahdotonta antaa, koska lapsen kannalta oleellista ovat alkoholinkäytön seuraukset.

Lapsi kaipaa tavallista arkea

Lasinen lapsuus -toimintaan osallistuneiden lasten unelma onnellisesta kodista on liikuttavan vaatimaton. Lapset eivät odota ihmeitä, mutta he tarvitsevat vanhemmiltaan jakamatonta huomiota ja yhteistä tekemistä – ihan tavallista olemista ja harrastamista. Valtaosa lapsista kokee vanhemman olevan mukavimmillaan selvin päin.

Monien nuorten kokemukset ovat ristiriidassa toiveiden kanssa. Neljänneksellä yli 12-vuotiaista suomalaislapsista lapsen oikeuksien toteutuminen vaarantuu vanhempien alkoholinkäytön takia ainakin joskus. Yleisimpiä aiheutuvista haitoista ovat perheriidat, häpeä ja luottamuksen puute.

Lue lisää ›
18.3.2014 Janne Takala A-klinikkasäätiö, Lasinen lapsuus -toiminta

Tositarinoita alkoholinkäytöstä kodeissa

Kodeissa tapahtuva liiallinen alkoholinkäyttö varjostaa monen lapsen ja nuoren kasvua. Vanhempien alkoholinkäytöstä kärsineiden itse kertomat ja nyt Lasinen lapsuus -verkkosivuilla kertomuskokoelmana julkaistut pysäyttävät tarinat ja filmisarja muistuttavat lasten kuuntelemisen tärkeydestä. Kokemuksista anonyymisti kertominen ja muiden kertomuksien kuuleminen voivat myös osaltaan auttaa käsittelemään rankkoja kokemuksia ja auttaa näin matkalla kohti parempia lapsuusmuistoja.
 
”Katson omakotitalojen valoja ja haaveilen, että saisin kävellä ovesta sisään ja olla lapsi jälleen.”
 
Lapsuuttaan muistelevien kirjoituksissa toistui toive aidoista arjen kokemuksista. Kirjoittajat olisivat halunneet enemmän tavallisia yhteisiä hetkiä – ruoanlaittoa, elokuvailtoja ja retkiä perheen kesken.  Vanhempien alkoholinkäyttöön valunut aika on ollut poissa yhteisestä tekemisestä ja olemisesta, jota kaikki lapset vanhemmiltaan toivovat ongelmista huolimatta.
 
Useat kirjoittajat ovat myös joutuneet kantamaan vastuuta kodista, sisaruksista ja jopa vanhemmista, mikä ei kasvavan lapsen ikätasoon olisi kuulunut. Vanhempien juomisen aiheuttama häpeä taas on vaikeuttanut lapsuuteen kuuluvia hyviä asioita, kuten kavereiden kutsumista kotiin.
 
Lasinen lapsuus haluaa tuoda nyt esille näitä tositarinoita uuden filmisarjan ja nettisivulla julkaistavan tarinakokoelman muodossa. Filmien ja kertomusten avulla halutaan kiinnittää huomio siihen, miltä kokemukset tuntuvat juuri lapsen näkökulmasta.
 
Filmit ovat nähtävillä Lasisen lapsuuden verkkosivuilla:
www.lasinenlapsuus.fi/kotivaelle/tositarinoita-lasisesta-lapsuudesta
 
Filmit perustuvat samalla sivustolla julkaistuihin nuorten aikuisten tositarinoihin: www.lasinenlapsuus.fi/kotivaelle/nuorten-aikuisten-kirjoitukset
 
Kannustetaan parempiin lapsuusmuistoihin
Lasinen lapsuus -toiminnan tavoitteena on herättää keskustelua alkoholinkäytöstä kodeissa, jotta tulevaisuudessa yhä useampi lapsi pääsee nauttimaan paremmista ja turvallisemmista lapsuusmuistoista. Tämä edellyttää, että tiedostetaan kodissa tapahtuvan liiallisen alkoholinkäytön heijastuminen lasten tunne-elämään ja siihen, miten luottavaisesti lapsi suhtautuu tulevaisuuteen. Usein ajatellaan, että vain päivittäiseksi ongelmaksi muodostunut juominen on lapselle haitaksi. Kaikkien vanhempien on hyvä välttää yksittäisiäkin ylilyöntejä ja miettiä, käytetäänkö omassa kodissa alkoholia tavalla, jota lapset muistelevat hyvällä vielä aikuisena.
 
Janne Takala
projektikoordinaattori
A-klinikkasäätiö, Lasinen lapsuus -toiminta

 

Lue lisää ›
4.3.2014 Anu Pärssinen A-klinikkasäätiö, Lasinen lapsuus -toiminta

Olen Rikkinäinen – auttaisiko nuorten nettiryhmä?

Rikkinäiset on verkossa tehtävää työtä nuorten auttamiseksi vaikeissa perhetilanteissa. Tavoitteena on kehittää ja levittää nuorille mahdollisimman tarpeen mukaista ammatillista nettiauttamista ja tarjota mahdollisuus vertaistukeen. Nuorille on vuodesta 2012 alkaen tarjottu avoimia liveiltoja Tukinet.netissä, joka on kriisikeskus verkossa. Ensimmäinen suljettu nuorten nettiryhmä toimi syksyllä 2013 yhdeksän viikon ajan. Tämä kirjoitus pohtii kokemuksiani kyseisestä pilottiryhmästä. Toiminnassa ovat mukana A-klinikkasäätiö, Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto, Ensi- ja turvakotien liitto sekä Kriminaalihuollon tukisäätiön lapsi- ja perhetyö.

Syksyllä 2013 joukko nuoria löysi toisensa Rikkinäiset-nettiryhmässä Tukinet.netissä. Yhteensä 11 nuorta sai netin avulla paljon kaivatun kokemuksen, että päivittäin joku kuuntelee ja on kiinnostunut. Moni sai myös ryhmän tukemana apua masentuneisuuteen, itsetuhoisuuteen ja perheväkivaltaan. Nettiryhmän voima ja intensiivisyys yllättivät niin ryhmäläiset kuin ohjaajatkin, kun ryhmällä heräsi suuri tarve keskustella ja hakea ratkaisuja pitkään vaivanneisiin vaikeuksiin. Niitä etsimässä olivat sosiaalialan ammattilaiset eri järjestöistä.

Rikkinäisiin tuli eri puolilta Suomea eri-ikäisiä nuoria naisia ja yksi mies, joiden elämiin aikuisten mielenterveys-, parisuhde- ja päihdeongelmat vaikuttivat merkittävästi. Puolet ryhmästä oli iältään 14–17-vuotiaita, loput 18–23-vuotiaita ja yksi 27-vuotias. Eri-ikäisten nuorten valitseminen ryhmään osoittautui ryhmää rikastuttavaksi ratkaisuksi. Nuorilla aikuisilla oli elämänkokemuksensa kautta enemmän etäisyyttä lapsuuden traumoihin, mutta kaikilla edelleen tarvetta pohtia kokemuksiaan. Erityisen arvokkaita olivat aikuisten ryhmäläisten kertomat selviytymistarinat ja vahva kokemuksen tuoma usko siihen, että elämä kannattelee.

Keskustelu ryhmässä käynnistyi ryminällä, ja alusta asti tunnelma oli lämmin, luottamuksellinen sekä välittävä. Nuorilla oli hyvä motivaatio työskennellä ohjaajien kanssa saadakseen paremmin apua. Tsemppihenki ja toisen tukeminen olivat keskeisessä roolissa keskusteluissa. Eri-ikäiset tukivat toisiaan vastavuoroisesti ja ohjaajat taas kaikkia tarpeen mukaan.

Nettiryhmässä voi työskennellä tavoitteellisesti

Ohjaajien tehtävänä oli kirjoitusten avulla luoda mielikuvaa ryhmästä ja sen keskeisistä arvoista, kuten toisten kunnioittamisesta ja elämänmyönteisyydestä. Ohjaajat toivat ryhmään myös mallia siitä, miten vastuullinen aikuinen toimii kohdatessaan vaikeuksissa olevan nuoren. Alussa oli tärkeää kartoittaa nuorten tilanteita ja kokemuksia. Alussa jokaista nuorta kannustettiin asettamaan oma tavoite ryhmän toiminnan ajaksi.

Pian alettiin työskennellä nuorten esille nostamien kysymysten parissa, jokaisen kanssa tarpeen mukaan. Nettiryhmässä oli mahdollista käyttää erilaisia tehtäviä, joita nuorten ryhmissä tai työskentelyssä lasten kanssa yleensäkin käytetään. Jotkut saivat merkittävän sysäyksen avun hakemiseensa, ja suuri osa antoi palautetta avun saannin ylittäneen kaikki odotukset. Erityisesti kiitosta sai vertaisuuden kokemuksen saaminen sekä ohjaajien monipuolinen osaaminen. Pienellä osalle ryhmäläisiä riitti se, että sai kertoa päivittäiset huolensa vertaisille.

Tunteet ovat keskiössä auttamistyön kohtaamisissa, oltiin sitten netissä tai kasvokkain. Yksi ohjaajan keskeisistä tehtävistä olikin olla emotionaalisesti läsnä ja kertoa tunteesta, joka hänessä nuoren kertomuksen luettuaan herää. Ottaa osaa, jos tapahtuma surettaa. Iloita jos on ilon aihetta. Nuorten tunteita herätteli esimerkiksi Kirje vanhemmalle -tehtävä. Tunteiden käsittelyssä apuna käytettiin tunnetehtäviä, joissa esimerkiksi vihan tunnetta eriteltiin osiin. Mikä eläin tunne olisi, minkä värinen se olisi ja miltä kehossani tuntuu silloin? Miten selviydyn tunteeni kanssa rakentavasti ja millaista apua siihen mahdollisesti tarvitsen?

Kaikilla nuorilla oli mielenterveysongelmia itsellään. Osalla oli terapiasuhde tai lääkärinseuranta, osa sai jo valmiiksi tukea lastensuojelun perhetyöstä. Ohjaajien tärkeä tehtävä oli tukea nuorten hyvinvointia monipuolisesti ja tarpeidenmukaista avunsaantia. Ryhmän päätyttyä kaikki ryhmäläiset olivat hakeneet apua kouluterveydenhoidosta erikoissairaanhoitoon, ja osa oli jopa ensimmäistä kertaa ottanut puheeksi ongelmiaan. Muutaman nuoren perheessä sattui akuutti kriisi ryhmän aikana. Näissä tilanteissa koordinaattori tarjosi suoraa apua pikaisen avunsaannin turvaamiseksi, ja tilanne huomioitiin ryhmätyöskentelyssä. Vakauttavat tehtävät ja keskustelut olivat monesti tarpeellisia näissä tilanteissa. Yhteystietojen vaihtamiseksi nuori laittoi nimensä ja numeronsa Tukinetin ylläpidolle.

Useiden nuorten kanssa alettiin ryhmässä pohtia lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Aihe oli monelle vaikea, ja kynnys yhteistyöhön lastensuojelun kanssa oli suuri. Epätietoisuus ja huostaanoton pelko kuulsivat nuorten kirjoituksissa. Oman kokemuksen puheeksiotto omien vanhempien kanssa tuntui erityisen vaikealta, mikäli nuorella oli kokemusta perheväkivallasta. Näissä tilanteissa olimme kuin tulkin roolissa kertomassa, mitä avun hakeminen lastensuojelusta tarkoittaa. Kävimme keskustelua lasten oikeuksista ja kysyimme, miten oikeudet omassa elämässä toteutuvat. 

Apua saa ottamalla asiat puheeksi, näkyy kasvot tai ei

Ryhmän aikana vakuutuimme, että nettiryhmä on yhtä arvokas ja oikea ryhmä kuin kasvokkainenkin nuorten ryhmä. Entisenä lastensuojelun työntekijänä yllätyin siitä, kuinka samanlaista työtä tein verrattuna kasvokkaiseen lastensuojelutyöhön. Kirjoittaminen oli entuudestaan tuttua, joskaan asiakkaiden kanssa en ollut aiemmin näin vaikeista asioista keskustellut kirjoittamalla. Yhtä rehellisiä ja avoimia keskusteluita olen tottunut käymään lasten tai aikuisten kanssa vasta kuukausien työskentelyn ja luottamuksen muodostumisen jälkeen.

Voiko olla, että suomalaisten on helpompi kirjoittaa vaikeuksistaan kuin kertoa ne työntekijälle kasvokkain? Nuorten kasvot tai nimi eivät tulleet meille tutuiksi, mutta silti tutustuimme toisiimme syvällisesti, aidosti ja kainostelematta. Nettipersoonani voi olla tiettyyn pisteeseen asti haluamani näköinen. Mutta paljon minusta netissä kertovat myös tapani kirjoittaa ja reagoida toisten kirjoituksiin ja se, mitä kerron rivien välissä.

Vietettyäni tuntikausia ryhmässä kahden kuukauden ajan jään kaipaamaan jokaista nuorta nimimerkin takana. Ilahdun saadessani kuulla heistä Tukinetin avoimella Nuortenfoorumilla. Aivan kuin jokaisen kadulla kohtaamani työstä tutun lapsen tai nuoren kasvot saavat minut ilahtumaan. 

Ammatillinen verkkoapu ja vertaistuki auttavat jaksamaan ja tukevat selviytymistä. Verkkoavussa keskeistä on ihmisen omatoimisuus ja motivaatio saada apua. Verkkoapu on myös nuorten toiveiden mukaista, matalan kynnyksen apua. Rikkinäiset-ryhmän koettuani uskon vakaasti, että verkossa on aitoa ja oikeaa elämää. Mikä saisi muutkin aikuiset ammattiauttajat ymmärtämään tämän ja tulemaan mukaan? Nuorille verkko on yksi täysipainoinen elämän areena, jossa voi sääntöjä noudattaen saada apua turvallisesti. Yhteyden muodostaminen auttajaan onnistuu niin bussin penkiltä kuin nuoren omasta huoneesta. Ja yhtäkkiä en olekaan yksin huoleni kanssa, vaan saan tukea minua eniten askarruttavissa asioissa.

Anu Pärssinen
A-klinikkasäätiö, Lasinen lapsuus -toiminta

 

Lue lisää ›
Perjantai 19.12.2013 Merja Korhonen Suomen Vanhempainliitto

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Pysähdyn päiväkodissa oven suuhun kuuntelemaan nelivuotiaiden kotileikkiä. Pakataan, matkustetaan ja käydään ostoksilla. Perheen isä muistuttaa äidille: ”Kun menet kauppaan, muista ostaa saunaoluet ja lapsille limut.” Äiti lähtee kauppaan ja palaa hetken kuluttua kassit kilisten.

Askartelemme isänpäiväkortteja. Tehtäväksi on annettu piirtää iso kuva isästä ja ympärille saa piirtää asioita, joista isä tykkää. Tytär piirtää ongen, teltan, makuupussin, jalkapallon ja viinipullon.

Lapsen äiti saapuu taksilla päiväkodin pihaan. Hän on palannut kolmen päivän työreissulta. Pieni poika on laskenut tunteja ja minuutteja, hän odottaa äitiä ja äidin halausta. Poika huomaa, että äiti haiskahtaa lentokoneessa nautitulta konjakilta. Myös ryhmän lastentarhanopettaja huomaa sen ja miettii, onko kaikki hyvin, ylittyykö raja?

Arkisia ja ohikiitäviä hetkiä. Jo päiväkodin nelivuotiaalla on käsitys siitä, että alkoholi kuuluu jollain tavalla aikuisuuteen. Useimmissa perheissä alkoholia käytetään kohtuullisesti, ehkä vain tiettyihin tilanteisiin liittyen. Lapsia, jotka kärsivät vanhempiensa alkoholin käytöstä, on Suomessa kuitenkin liian monta.

Vanhemmat ja muut aikuiset ovat kaikissa asioissa esimerkkejä lapsilleen. Kodin tavoilla ja asenteilla on suuri vaikutus siihen, millä tavalla lapset suhtautuvat eteen tuleviin asioihin aikuistuessaan. Loppuvuodesta on tapana tehdä tiliä kuluneesta vuodesta ja tehdä lupauksia seuraavaksi vuodeksi. Jokainen aikuinen voi pysähtyä miettimään omia elintapojaan, myös alkoholinkulutustaan. Onko omissa elintavoissa parantamisen varaa?

Viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna esikoululaiset istuvat aamupiirissä ja keskustelevat menneestä viikonvaihteesta. Melkein jokainen haluaa innokkaasti kertoa viikonlopustaan. Yksi lapsi on ihan hiljaa.

Mitä sinun lapsesi kertoo viikonlopustaan?

Merja Korhonen
varhaiskasvatuksen suunnittelija, Suomen Vanhempainliitto

Lue lisää ›
Seuraavat »