8.3.2017 Lastenseurassa-ohjelma

Tilaa Fragile paikkakunnallesi

Suomessa ei liene montaa lasta, joka ei olisi jossain elämänsä vaiheessa pahoittanut mieltään tai pelännyt aikuisen juomisen takia. Fragile-esitys käsittelee alkoholismia nuoren näkökulmasta.

Vanhempi juo ja perheenjäsenet yrittävät parhaansa mukaan sopeutua. Fragile-esitys kertoo siitä, mistä vaietaan. Se tuo näkyviin ne tunteet, joita lapsi joutuu piilottelemaan alkoholin ongelmakäytön varjossa.

Fragile koskettaa ja herättää ajatuksia. 

”Tajusin esityksen myötä sen, että ongelmiaan ei kannata pitää sisällään, vaan niistä pitää puhua. Esitys oli todella mahtava. Kiitos.

”Aluksi tuntui, kuin olisin ollut missä tahansa näytöksessä. Ei mennyt kuin ehkä kymmenen minuuttia ja alkoi tuntua pahalta. Se alkoi tuntua liian tutulta. Nyt tiedän, ettei vanhempien juominen tai väkivaltaisuus humalassa ole mun vika. Nyt mä tiedän mitä mun pitää tehdä.  Esitys oli kaunis. Se oli tehty niin, että jokainen voi tulkita sen haluamallaan tavalla. Suurkiitos upealle työryhmälle. <3

” Tärkeä aihe, mutta siitä ei silti puhuta. Miksi? No juuri siksi, että ”ei se nyt niin vakavaa ole”. Kyllä on. Tykkäsin näytelmästä, ja suosittelen sitä myös muille nähtäväksi.

Fragile-esitys on tilattavissa paikkakunnallesi.

Heikki Törmi

tormi@mac.com

050 520 7790


Lue lisää ›
24.11.2016

Sata lasissa – varttuminen suomalaisessa alkoholikulttuurissa

Miltä aikuisten alkoholinkäyttö näyttää lasten ja nuorten silmin? Olisiko aikuistenkin hauskanpito mahdollista joskus selvin päin?
 
Asiaa pohtiva filmi on julkaistu Lasten seurassa –ohjelmassa osana Itlan ”Lapset, nuoret ja perheet 100-vuotiaassa Suomessa” suurhanketta, osaohjelmassa Sata lasissa – varttuminen suomalaisessa alkoholikulttuurissa.
 
Filmi on toteutettu vuonna 2014 nuorten kanssa käytyjen keskustelun pohjalta eli miltä suomalainen alkoholikulttuuri näyttää. Joukko nuoria aikuisia teki keskustelujen pohjalta tarinoita yhdessä hankkeen toimijoiden kanssa. Tässä filmissä on yksi niistä.

 

Under år 2014 tillfrågades ungdomar om hur de ser den finska alkoholkulturen inom ramen av ITLAs program ”Barn unga och familjer i det 100-åriga Finland.
Efter detta, bearbetade en grupp unga vuxna tillsammans med projektets medarbetare berättelser på basen av dessa reflektioner.
 
Denna film är en av dessa berättelser.

Lue lisää ›
1.11.2016

Fragile ─ Särkyvää: Kertomus lapsesta alkoholinkäytön varjoissa Turussa 8.–9.11.

Suomessa tuskin on lasta, joka ei olisi jossain elämänsä vaiheessa pahoittanut mieltään tai pelännyt aikuisen juomisen takia. Nyt asiaan kiinnitetään erityistä huomiota Turun seudulla. Fragile-työryhmä, A-klinikkasäätiö ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä paikalliset Turun nuorille suunnatut palvelut haluavat välittää nuorelle tiedon, että yksin ei tarvitse jäädä. Apua on saatavilla!

Fragile – särkyvää -esitys tarttuu aiheeseen, josta vieläkin liian usein vaietaan. Teos tuo esiin ne tunteet, joita lapsi kokee ja joutuu piilottelemaan, kun perheessä käytetään liikaa alkoholia. Yhtä lailla esitys puhuttaa myös sellaisissa tilanteissa, missä perheessä on eri syistä johtuvaa toimimattomuutta. Päihdeongelmat ovat vain yksi perheen pahoinvoinnin ilmentymä.

Turussa esityksen yhteydessä jaetaan tietoa, mistä voi saada apua ja tukea omaan elämäntilanteeseen.

Turun Nuorisoasema on marraskuun aikana käynnistämässä vertaisryhmätoiminnan nuorille, joiden kotona on päihteiden ongelmakäyttöä. Nuorisoasemalle voi varata myös yksilöajan, jos ryhmään mukaan tulo tuntuu vaikealta.

Turun Nuorisoasema: Matti Inkinen, sosiaaliterapeutti puh. 040 136 8105, matti.inkinen@a-klinikka.fi

Turun SPR:n Nuorten turvatalolta nuoret ja perheet voivat hakea keskusteluapua erilaisissa elämäntilanteissa. Tarvittaessa nuorelle voidaan tarjota myös väliaikainen yöpymispaikka. Turvataloon voi varata ajan puhelimitse tai sähköpostilla, mutta saapua saa myös ilman ajanvarausta ovikelloa soittamalla. Turvatalo on avoinna vuoden jokaisena päivänä ja palvelut ovat asiakkaille maksuttomia.

Turun SPR:n Nuorten turvatalo: Yliopistonkatu 24 A 15, 20100, Turku, 02 253 9667, turvatalo.turku@redcross.fi

Turun Tyttöjen Talolla on aina paikalla luotettava aikuinen, joka kuulee ja kuuntelee. Tyttöjen Talolla on turvallinen ilmapiiri, joka rohkaisee puhumaan vaikeistakin asioista – myös vanhempien alkoholiongelmasta.

Turun Tyttöjen talo: Tiina Karppinen, johtaja, puh. 045 1289800, Yliopistonkatu 26 B 2 krs. 20100 Turku, www.mimmi.fi

Valtakunnallisesti apua on tarjolla Mannerheimin lastensuojeluliiton ja A-klinikkasäätiön kautta.

MLL:n Lasten ja Nuorten puhelimessa 116 111 vastataan ma–pe klo 14–20 ja la–su klo 17–20. Puhelu ei maksa nuorelle mitään eikä näy hänen puhelinlaskussaan.

A-klinikkasäätiön Lasisen lapsuuden verkkopalvelu Varjomaailma on paikka nuorille, jotka ovat huolissaan aikuisten päihteidenkäytöstä. Tarjolla on monenlaista apua ja tukea, www.varjomaailma.fi.

Fragile–särkyvää-esitykset Turun kaupunginteatterin Logomossa:

ti 8.11. klo 19 sekä ke 9.11. klo 10 ja klo 13.

https://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/fragile-sarkyvaa

 

Lue lisää ›
30.8.2016 Sari Somer, FASD-koordinaattori, Kehitysvammaliitto

FASD-nuorten seurassa

Arvioiden mukaan Suomessa syntyy vuosittain 600 – 3 000 alkoholin vaurioittamaa lasta. Näistä vaurioista käytetään kattotermiä FASD (Fetal Alcohol Spectrum Disorders).

Kehitysvammaliitto saa RAY:ltä rahoitusta FASD-työhön vuosille 2016–2018. Rahoituksen turvin järjestetään mm. vertaisryhmiä 17–30-vuotiaille FASD-nuorille.

Kokemuksia FASD-nuorten vertaisryhmistä

Monen FASD-nuoren arki on haastavaa. Nuoret kuvaavat, kuinka rahankäyttö ei suju ja rahat menevät saman tien kun tulevatkin. Samoin omien asioiden hoitaminen, kuten virastoissa asiointi on hankalaa. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita: sosiaalinen pelisilmä pettää usein ja liiallisesta hyväntahtoisuudestakin on usein enemmän haittaa kuin hyötyä.

FASD on yksinäinen vamma. Siitä avoimesti puhuminen on hankalaa, koska puhuessaan omista asioista syyllistää samalla biologisen äidin. Vertaisryhmissä nuorilla on ollut tarve keskustella äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä ja siitä, mitä se on heille aiheuttanut ja miltä se heistä tuntuu. Näistä asioista he eivät ole kokeneet voivansa puhua kenenkään kanssa.

Ne nuoret, joilla ei ole FASD-diagnoosia, eivät ole välttämättä edes tienneet, mistä heidän vaikeutensa johtuvat. Vertaisryhmissä nuoret ovat saaneet tietoa, mikä on auttanut heitä ymmärtämään omaa tilannettaan. Vertaisryhmässä nuoret ovat myös havainneet, etteivät he ole ongelmansa kanssa yksin.

FASD-nuorten yksinäisyyttä pahentavat vaikeudet sosiaalisten suhteiden solmimisessa ja ylläpitämisessä. Vertaisryhmistä on kuitenkin löydetty vertaistuen ohella myös uusia ystäviä, seurustelukumppaneitakin. Ryhmän myötä nuoret ovat myös rohkaistuneet kertomaan kokemuksistaan muille. Heissä on herännyt myös halu auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia nuoria.

Vertaisryhmät ovat lisänneet nuorten omanarvontunnetta. Ryhmään osallistumisen jälkeen nuoret eivät enää hävenneet taustaansa. Sen sijaan he olivat ylpeitä siitä, että olivat selvinneet niinkin hyvin.

Onnistumisten eväitä

Vertaisryhmissä muiden onnistumistarinoiden kuuleminen on ollut tärkeää. Vertaisten onnistumisen tarinat valavat nuoriin uskoa siihen, että myös omat unelmat voivat toteutua. Vertaisryhmiin osallistuneet nuoret ovat rakentaneet elämäänsä menestyksekkäästi eteenpäin. He ovat muuttaneet omiin asuntoihin, kouluttautuneet, saaneet työpaikan, avioituneet ja saaneet lapsia.

Nuorilla, myös FASD-nuorilla, on koko elämä edessä. Elämästä voi tulla myös hyvää, kehnoista lähtökohdista huolimatta. Elämästä FASD:n kanssa voi selviytyä. Sen kanssa voi myös menestyä ja olla onnellinen. Vaikka tuen tarve on usein elinikäistä, on kaikki mahdollista. Kaiken a ja o on se, ettei ihmistä jätetä yksin ja hän saa tarvitsemansa tuen.

Vertaisryhmät ovat osoittaneet, että pienikin satsaus voi tuottaa suuren tuloksen ja ehkäistä syrjäytymistä. Ryhmien positiiviset vaikutukset näkyvät nuorten elämässä vielä vuosien jälkeenkin. Vertaisryhmätoiminta tulisikin saada pysyväksi osaksi FASD-nuorten lastensuojelun jälkihuoltoa.

Mitä vertaisryhmät opettivat meille?

1. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. FASD:n aiheuttamat vaikeudet eivät aina näy ulospäin. Moni FASD-nuori on oppinut myös piilottamaan vaikeuksiaan esimerkiksi puheliaisuudella.

2. Vaikea alku elämälle ei automaattisesti määritä sitä, millainen elämästä tulee. "Täsmätuen" avulla FASD-nuori voi elää hyvää elämää.

3. FASD -nuoret ovat usein sitkeitä ja periksi antamattomia. Kaikenlaisista tilanteista voi selvitä, on jo selvittykin.

4. Vertaisryhmässä on oltava tilaa keskustella äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä ja siitä, mitä se on nuorille aiheuttanut.

5. Kaikesta mieltä askarruttavasta voi ja pitää puhua.

6. Kukaan muu ei voi tietää eikä viime kädessä ymmärtää, miltä FASD-nuoresta tuntuu – paitsi vertainen. Vertaistuen voima on uskomaton.

7. Oman tilanteen pohtiminen vertaisryhmässä voi johtaa myös haluun auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia.

Lisätietoa: FASD-koordinaattori Sari Somer, Kehitysvammaliitto, sari.somer@kvl.fi, puh. 044 906 3765 ja www.kehitysvammaliitto.fi/fasd.

Lue lisää ›
30.8.2016 Lauri Beekmann, pääsihteeri, NordAN (Nordic Alcohol and Drug Policy Network)

Huomio alkoholin aiheuttamiin sikiövaurioihin

Alkoholin aiheuttamat haitat voitaisiin kokonaan estää. Haitat on pyrittävä kaikin keinoin torjumaan – sekä yksilö- että valtiotasolla. Jos näin ei tehdä, se on mielestäni epäeettistä ja yksinkertaisesti väärin.

Haittojen odotetaan olevan laskussa. Alkoholin kulutus on pienentynyt ja se merkitsee tunnetusti rattijuopumustapausten, perheväkivaltatapausten, onnettomuuksien, maksasairauksien, syöpien ym. automaattista vähentymistä. Aivan kuten pitääkin. Erään luvun olisi kuitenkin syytä kasvaa: fetaalialkoholispektrin häiriöiden (FASD) diagnoosien määrän.

Miksi ihmeessä?

Koska yhdelläkään maalla ei ole kattavaa kokonaiskuvaa fetaalialkoholispektrin häiriöiden yleisyydestä. Monissa maissa niitä ei tilastoida lainkaan. Kotimaassani Virossa sosiaaliministeriö julkaisee vuosittain Alkoholin vuosikirjassa tietoa alkoholikysymyksistä ja mukana on myös sikiön alkoholioireyhtymä. Luvuista käy kuitenkin ilmi, ettei meillä ole alkoholin aiheuttamista sikiövaurioista kokonaiskuvaa. Tapauksia on keskimäärin 5–8 vuodessa. Olemme kuitenkin jo vuosien ajan olleet yksi eniten alkoholia käyttävistä maista maailmassa. Pieni luku ei siis voi kertoa koko totuutta. Häiriöistä kärsiviä lapsia on enemmän, mutta emme tiedä keitä he ovat. Heitä ei ole diagnosoitu.

Jopa Kanadan kaltaisissa johtavissa maissa sanotaan, että viralliset tilastot ovat todennäköisesti alakanttiin. "Kanadan terveysviranomainen Health Canada arvioi, että fetaalialkoholispektrin häiriöistä kärsii 300 000 henkilöä. Tutkijoiden mukaan arvio on todellista lukua pienempi. Tämä johtuu sekä lääkärien kyvyttömyydestä diagnosoida häiriöt oikein että biologisten äitien haluttomuudesta myöntää raskaudenaikainen alkoholinkäyttö leimautumisen pelossa."

Vaikka alkoholioireyhtymästä kärsivien lasten tunnistamisessa ja häiriöiden diagnosoinnissa on puutteita, asiasta on tehty runsaasti tutkimusta. Tutkijat ovat pyrkineet selvittämään, miten alkoholille altistuminen vaikuttaa syntymättömään lapseen ja kuinka moni lapsi todellisuudessa on altistunut alkoholin haitoille. Lääkärintarkastuksiin perustuvien yhdyskuntatutkimusten perusteella on arvioitu, että fetaalialkoholispektrin häiriöistä kärsii Yhdysvalloissa ja eräissä Länsi-Euroopan maissa jopa kahdesta viiteen sadasta koululaisesta (tai 2–5 % väestöstä).

Jopa 5 prosenttia! Yhdysvaltain sairauksien valvonnasta ja ehkäisystä vastaavan viranomaisen CDC:n mukaan Aasiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että noin 1–2 prosentilla ihmisistä on jokin autismikirjon häiriö. Autismista puhutaan ja tiedetään kuitenkin paljon enemmän. 5 prosenttia suomalaisista tarkoittaisi 272 000 ihmistä...

Vuonna 2016 South African Medical Journal -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan fetaalialkoholispektrin häiriö oli Etelä-Afrikassa 29:stä 290:een tuhannesta elävänä syntyneestä vauvasta. Eli jopa 29 prosentilla!

Arvioiden viesti on selvä: ongelman laajuus ei ole vielä läheskään selvillä.

Tutkijat pyrkivät paitsi selvittämään häiriöiden yleisyyden myös lisäämään tietoisuutta niiden aiheuttamista ongelmista. Tämän vuoden tammikuussa julkaistiin jättitutkimus, jossa löydettiin yhteensä 248 erillistä tautia tai tilaa, jotka esiintyivät tyypillisesti fetaalialkoholispektrin häiriöstä kärsivillä. Nämä ICD-10-tautiluokituksen mukaista tautia tai tilaa vaikuttivat lähes kaikkiin elinryhmiin, mukaan lukien keskushermostoon (aivoihin), näköön, kuuloon, sydämeen, verenkiertoon, ruuansulatukseen sekä tuki- ja liikuntaelimiin ja hengityselimistöön.

Edistystä

Useat maat ovat nyt ryhtyneet toimeen ongelman ratkaisemiseksi. Tämän vuoden maaliskuussa Kanadan Ontariossa otetaan käyttöön ensimmäisen fetaalialkoholispektrin häiriöihin liittyvä strategia, joka osoittaa, miten ongelmaan voi vaikuttaa myös paikallishallinnon keinoin. Helmikuussa CDC julkaisi Yhdysvalloissa mullistavan raportin, jonka mukaan 3,3 miljoonaa raskaana olevaa 15–44-vuotiasta naista käytti alkoholia sellaisessa määrin, että se vaaransi sikiön terveyden. Raportti kehotti kaikkia ehkäisystä luopuneita seksuaalisesti aktiivisia naisia lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan. Tämän vuoden tammikuussa Isossa-Britanniassa julkistettiin uusi alkoholinkäyttöä koskeva ohjeistus. Ohjeistukseen lisättiin muun muassa kohta, jossa kerrotaan, että alkoholin nauttimiseen raskauden aikana liittyy aina riskejä, oli juotu alkoholimäärä sitten mikä tahansa. Aiemmin raskaana olevia naisia ohjeistettiin nauttimaan enintään 1–2 alkoholiannosta kerran tai kahdesti viikossa. Nyt ohjeistusta selkeytettiin varotoimena.

Seuraava esimerkki tulee lähempää: Kaakkois-Norjan sairaanhoitopiirissä avattiin marraskuussa 2015 keskus, joka tarjoaa palveluja ennen syntymää alkoholille tai huumeille altistuneille 2–18-vuotiaille lapsille ja nuorille.  Keskus on ensimmäinen laatuaan Skandinaviassa. Pohjoismaissa otettiin myös toinen merkittävä askel, kun Ruotsi laski fetaalialkoholispektrin häiriöiden vuosittaiset kustannukset. "Häiriöiden arvioitiin aiheuttavan yhteiskunnalle noin 76 000 euron kustannukset lasta (0–17-v.) kohden ja 11 000 tuhannen euron kustannukset aikuista (18–74-v.) kohden vuodessa, kun fetaalialkoholispektrin häiriöiden yleisyydeksi oletettiin 0.2 % Ruotsin väestöstä." Lisäksi tutkijat totesivat jälleen, että "fetaalialkoholispektrin häiriöiden yhteiskunnalliset kustannukset ovat merkittävät ja tehdyt arviot ovat todennäköisesti alakanttiin.”

Ilman diagnoosia häiriöistä kärsivät lapset saattavat joutua vakavien väärinymmärrysten kohteeksi. Ongelmakäyttäytyminen saatetaan tulkita tottelemattomuudeksi, josta rankaistaan. Näin on todettu myös tapahtuvan. Kanadalaisen tutkimustiedon mukaan fetaalialkoholispektrin häiriöstä kärsivä nuori on 19 kertaa suuremmassa riskissä joutua vankilaan kuin nuori, joka ei kärsi häiriöstä. Nämä lapset eivät kuitenkaan ole ongelma, vaan heillä on ongelma. Ongelma, jonka syy löytyy ajasta ennen heidän syntymäänsä.

Oikean diagnoosin avulla lapset voitaisiin ohjata oikealle polulle ja heille voitaisiin tarjota mahdollisimman paljon tukea. Oikea diagnoosi ja tarkka kuva ongelman laajuudesta muodostaisivat vahvan pohjan fetaalialkoholispektrin häiriöiden ehkäisemiselle. Vain niiden avulla yhteiskunnassa voidaan todella ymmärtää, kuinka vakavasta ongelmasta on kyse.

Kyse on ongelmasta, jonka voimme ratkaista.

Lue lisää ›
6.4.2016 Henna Pirskanen, erikoistutkija, THL ja Jyväskylän yliopisto

Alkoholi ja vanhemmuuden ristiaallokko

Teini-ikäisten lasten vanhemmat tasapainottelevat ja tekevät kasvatuksellisia ratkaisuja suhteessa alkoholiin arjen keskellä. Nykyperheissä kasvatukselle on luonteenomaista keskustelu, avoimuus ja tasavertaisuus. Haastattelututkimuksessamme vanhemmat korostavat paitsi keskustelua, myös läheisen vanhempi-lapsi-suhteen tärkeyttä sekä kiintymyksen ja tunteiden näyttämistä perheissä. Sen sijaan monissa alkoholiin liittyvissä asioissa on nähtävissä ristiaallokkoa; jännitteitä ja ristiriitoja. Esimerkiksi se, saisiko teini-ikäinen nuori maistaa vähäisessä määrin alkoholia ja vanhemman oma alkoholinkäytön esimerkki aiheuttavat tällaisia jännitteitä. Vanhemmat ajattelevat, että lasten ei kuuluisi nähdä vanhempien humalahakuista juomista. Silti jotkut vanhemmat saattavat tiedostaa, että nuori todistaa usein vanhempansa humalatilaa. Ihanteet ja käytännöt eivät aina täysin kohtaa. Keskustelu päihteistä nuoren kanssa on kuitenkin vanhempien mielestä vaivatonta.

Vanhemmat suhtautuvat pääosin hyvin kielteisesti nuorten humalahakuiseen juomiseen kaveripiirissä, mutta jos nuori jää kiinni humalassa, vanhemmat pyrkivät jälleen keskusteluun huutamisen ja ankarien rangaistusten sijaan. Avoimia välejä lapseen ei haluta menettää liiallisen jyrkkyyden vuoksi. Kaiken kaikkiaan huoli ja tarve pitää lapsi suojassa vaaroilta aiheuttavat ristiaallokkoa vanhempien toimintaan. Läheisen vanhempi-lapsi-suhteen ja keskustelun ylläpito voi olla tällöin yksi keino, jolla vanhemmat pyrkivät minimoimaan lapsen kohtaamia riskejä ja vaaroja ulkomaailmassa – myös suhteessa alkoholiin. On kiinnostavaa huomata, että perheen merkitys korostuu tällä tavoin vanhempien puheessa aikana, jolloin alaikäisten juominen on vähentynyt.

Vanhemmuus päihdeongelmista toipumisen jälkeen

Päihderiippuvuuksista toipuneiden vanhempien haastatteluissa omaa vanhemmuutta oli puntaroitu kipeiden kokemusten ja toipumisen myötä. Jos päihdeongelmat olivat menneisyydessä pitkäkestoisia tai lapsi oli ollut suuren osan elämästään sijoitettuna, vanhempi saattoi toivuttuaan kokea vasta harjoittelevansa ensi kertaa vanhempana oloa teini-ikäisen lapsen kanssa. Toisaalta jotkin vanhemmat olivat toimineet täysipainoisina vanhempina pitkään ennen ongelmien alkamista ja siksi vanhemmuuden toteuttaminen toipumisen jälkeen tuntui heistä suhteellisen vaivattomalta. Osa vanhemmista korosti vanhemmuutensa tärkeimpinä aspekteina rakkautta, välittämistä ja tunteita suhteessa lapsiin; joillakin puolestaan painottuivat arjen pyörittäminen ja rutiinit muun muassa silloin, jos he kokivat, etteivät vielä kyenneet laajempaan kasvatustyöhön. Lisäksi oli toipuneita vanhempia, joiden lapsille oli kehittynyt päihde- tai mielenterveysongelmia, ja jotka kamppailivat, jotta lapsen ongelmatkin saataisiin kuntoon. Toisaalta jotkin vanhemmat näkivät, että heidän oma päihteidenkäyttönsä menneisyydessä oli vahva varoittava esimerkki, ja arvelivat siksi, ettei lapsille kehittyisi vastaavia ongelmia. 

Päihderiippuvuuksista toipuneiden vanhempien haastattelut osoittavat, että vastuullinen elämä lapsen kanssa on realistinen tavoite muun muassa hoitoon hakeutumista vasta pohtiville päihderiippuvaisille vanhemmille. Vanhemmuuskäsitysten tunnistaminen on myös hyödyllistä esimerkiksi päihdehoidossa, jossa vanhemmuus ja sen vahvistaminen voidaan nähdä toipumisen voimavarana. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa Sata lasissa – Varttuminen suomalaisessa alkoholikulttuurissa (2014–2016) haastattelimme 74 pääasiassa teini-ikäisten lasten vanhempaa muun muassa alkoholikasvatukseen, kasvatukseen laajemmin sekä päihdeongelmiin liittyen. Haastateltavina oli sekä vanhempia, joilla ei ollut alkoholiongelmia, että vanhempia, jotka olivat toipuneet päihderiippuvuudesta. Halusimme tarkastella alkoholiin liittyviä asioita perheissä kytkien ne kasvatukseen ja vanhemmuuteen laajemmin. Projekti on ITLAn (Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiön) osaohjelma ja sitä rahoittaa ALKO.

Tutkimuksen tuloksista voi lukea lisää kirjasta Marja Holmila, Kirsimarja Raitasalo & Christoffer Tigerstedt (toim.) Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot. Vanhemmat, nuori ja alkoholi. Helsinki: THL. Ilmestyy marraskuussa 2016.

Lue lisää ›
6.4.2016 Jenni Simonen, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Nuoret ja alkoholinkäyttöä koskeva vuorovaikutus perheessä

Nuoret kaipaavat vanhemman auktoriteettia 

Vaikka usein ajatellaan, että alkoholinkäyttö kuuluu teini-ikäisten nuorten keskinäiseen vanhemmilta salattuun maailmaan, nuorten kanssa tehdyt haastattelut osoittavat, etteivät he kuitenkaan kokonaan halua sulkea vanhempia alkoholiasioiden ulkopuolelle. Nuoret itse asiassa odottavat vanhemmilta aktiivisuutta alkoholinkäytöstä keskusteltaessa sekä rajojen asettamista ja auktoriteetin ylläpitämistä. Vaikka nuoret voivat näennäisesti protestoida vanhempien asettamia sääntöjä vastaan, he eivät kuitenkaan ihannoi elämää ilman rajoja, vaan kokevat rajojen puuttumisen välittämisen puutteeksi. Rajojen asettamisen vastapainona haastattelemamme nuoret kuitenkin toivovat, että alkoholiasioita käsiteltäisiin perheessä yhteisesti. Nuorten mielestä alkoholiin liittyvistä asioista pitäisi keskustella ajoissa ja avoimesti. He toivovat, että vanhemmat kertoisivat rakentavasti ja totuudenmukaisesti alkoholin vaikutuksista ja perustelisivat nuorten alkoholinkäyttöön liittyvää asennoitumistaan muullakin tavoin kuin vain jyrkillä kielloilla.

Vaikka alkoholinkäyttö on jännitteinen aihe, joka helposti tuo ristiriitoja nuorten ja vanhempien keskinäiseen vuorovaikutukseen, nuorille tuntuu olevan tärkeää, että vanhemmat luottavat nuoreen.  Sen vuoksi nuoret pyrkivät myös omalla toiminnallaan ylläpitämään luottamusta vanhempaan. Vaikka nuoret usein salailevat alkoholinkäyttöään tai hämäävät vanhempiaan, salailuyritysten ja harhautusten taustalla ei ole yksinomaan pyrkimys välttyä kiinnijäämiseltä tai rangaistuksilta, vaan myös halu suojella vanhempia oman toiminnan tuottamilta pettymyksiltä. Nuorten näkökulmasta vanhempien merkitys ei alkoholiasioissa kulminoidukaan vain kontrolliin ja kieltoihin, vaan toimivalla ja lämpimällä vuorovaikutussuhteella näyttää haastatteluaineistomme perusteella olevan merkitystä lapsen alkoholinkäyttöön liittyvien asenteiden ja toimintatapojen ohjaamisessa. Nuoret haluavat olla vanhempien luottamuksen arvoisia ja ohjaavat käyttäytymistään vanhempien toivomusten suuntaan.  Siten vanhemmilla on nuorten ajattelumaailmassa keskeisempi merkitys kuin he itse uskoisivatkaan.

Nuoret paheksuvat vanhempien juomista 

Nuoret paheksuvat jos vanhempi ei käyttäydy aikuiselta odotetulla tavalla tai menettää auktoriteetin esimerkiksi oman alkoholinkäyttönsä seurauksena. Haastattelemamme nuoret suhtautuvat kielteisesti vanhemman alkoholinkäyttöön ja erityisesti humaltumiseen. Humala muuttaa vanhemman käytöstä ja se tuntuu nuorista nololta ja kiusalliselta. Vanhemman juominen herättääkin nuorissa monia kielteisiä tunteita: häpeää, huolta, turhautuneisuutta, vihaa, turvattomuutta ja pelkoa. Vanhemman runsaalla tai ongelmallisella alkoholinkäytöllä on lisäksi monia kielteisiä vaikutuksia perheiden arkeen. Siitä seuraa tavallisesti riitoja, eroja ja väkivaltaa ja usein nuori tai lapsi joutuu kantamaan vastuuta vanhemmalle kuuluvista velvoitteista. Lisäksi vanhemman runsas alkoholinkäyttö vaarantaa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutussuhdetta, tuottaa poissaolevaa vanhemmuutta ja johtaa helposti luottamuksen menettämiseen. Useimmat niistä nuorista, joiden vanhemmilla on alkoholiongelma, kertovat vaikeudesta rakentaa avointa ja läheistä suhdetta juovaan vanhempaan.

Haastattelemillamme nuorilla on kuitenkin myös monia selviytymiskeinoja, jotka auttavat ylittämään vanhemman runsaan juomisen aiheuttamia ongelmia. Keskeisimpinä mainittiin kaverit, sukulaiset ja sosiaaliset verkostot, ammattiapu ja palvelut kuten myös eläimet tai harrastukset. Ne ovat nuorille tärkeitä voimavaroja, jotka auttavat jaksamaan vaikeuksien keskellä ja luovat pakoreittejä todellisuudesta. 

Haastattelututkimuksemme perusteella nuorilla, jotka ovat kohdanneet perheissään alkoholiongelmia, on aivan samat perustoiveet kuin niillä, joilla näitä ongelmia ei perheissään ole. Nuoret odottavat keskustelevuutta, avoimuutta ja läsnäoloa niin päihdeongelmaiselta vanhemmalta kuin myös koko yhteiskunnan taholta. Vuorovaikutukseen perustuvalle kanssakäymiselle rakentuvat toiveet ovat siten tismalleen samoja kuin perheissä, joissa alkoholi ei aiheuta ongelmia. Nuoret peräänkuuluttavat, että olisi aika päästä eroon alkoholiongelman tabuluonteesta, häpeästä ja leimaamisesta. Palvelujärjestelmälle esitetyt toiveet koskevat entistä vahvempaa läheisen huomioimista ja yksilöllisiä tuen ja avun muotoja. Päihdeperheissä elävien nuorten oman äänen esiin nostaminen on toivottavasti herättelevä viesti ongelmien kanssa kamppaileville vanhemmille. Nuoret kertovat kärsivänsä poissaolevasta vanhemmasta, mutta nuorten haastatteluista välittyy kiistatta myös se, että vanhempi on nuorelle tärkeä ongelmallisen juomisen tuomista vaikeuksista huolimatta. Vaikeista olosuhteista ja kipeistä kokemuksista huolimatta haastattelemamme nuoret haluavat säilyttää uskon siihen, että elämä kantaa. Tämä ei kuitenkaan poista juovan vanhemman vastuuta eikä vapauta palvelujärjestelmää herkistymästä päihdeperheissä elävien nuorten tarpeille.

Teksti perustuu ITLAn ja THL:n toteuttamaan tutkimukseen ”Sata lasissa - varttuminen suomalaisessa alkoholikulttuurissa”, jossa haastateltiin 79:ää 14─17-vuotiasta nuorta. Haastatteluissa käsiteltiin alkoholinkäyttöön liittyvää vuorovaikutusta perheen sisällä, perheen keskinäisiä pelisääntöjä alkoholikysymyksissä sekä nuorten ja vanhempien omaa alkoholinkäyttöä. Haastatteluihin osallistui nuoria, jotka eivät ole perheissään kohdanneet alkoholiongelmia sekä nuoria, joiden vanhemmat käyttävät ongelmallisesti alkoholia. Projekti on ITLAn (Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiön) osaohjelma ja sitä rahoittaa ALKO.

Voit lukea lisää tutkimuksen tuloksista seuraavista lähteistä: Simonen, Jenni & Kataja, Kati & Pirskanen, Henna, Holmila, Marja & Tigerstedt, Christoffer (2015): Luottamista ja harhauttamista. Vanhempien ja lasten alkoholinkäyttöä koskeva vuorovaikutus nuorten kuvaamana. Yhteiskuntapolitiikka 80(4), 365‒376. Linkki artikkeliin: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090711458 Kun vanhempi juo. Nuorten kokemukset ja voimavarat. Julkaistaan teoksessa Marja Holmila, Kirsimarja Raitasalo & Christoffer Tigerstedt (toim.) Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot. Vanhemmat, nuori ja alkoholi. Helsinki: THL. Kirja ilmestyy marraskuussa 2016.

 

 

Lue lisää ›
5.2.2016 Janne Takala, A-klinikkasäätiö

Lähimmäisen surusta ja häpeästä 

Perheenjäsenten päihteidenkäytön elämänpituiset vaikutukset on Susanna Alakosken teosten keskeinen teema. Ruotsinsuomalaiskirjailija on nostanut läheisten kokemukset suosittujen romaanien ja elokuvan aiheeksi. Menestysteos Sikalat (2006) voitti merkittävän ruotsalaisen August-kirjallisuuspalkinnon, siihen perustuva Sovinto-elokuva (2010) puolestaan pääpalkintoja useilla elokuvafestivaaleilla. Maria Romantschukin vetämä Susanna Alakosken ja allekirjoittaneen keskustelutilaisuus Helsingin ydinkeskustan Luckanissa olikin jo ennakkoon täyteenbuukattu. Tunnelma oli keskittynyt ja eläytyminen vahvaa.

Keskustelun teemana oli lähimmäisten kokema suru häpeä päihdeongelmaisten läheisten avainkokemuksena. Häpeä on avainkysymys, koska se vaikuttaa kehittyvän ihmisen itsetuntoa nakertavasti samalla kun se estää häntä tavoittelemassa elämässään korjaavia asioita kotikuvioiden ulkopuolelta. Päihteidenkäyttäjän läheinen elää piinansa kanssa koko elämänsä ja asiasta puhuen avautuminen on suorastaan välttämätöntä eheämmän loppuelämän tavoittamiseksi.

Susanna Alakoski kuvaa läheisen sisäistä myllerrystä erilaisten äänien kuoroksi. Viimeisimmässä Lähimmäisen huhtikuu –teoksessa toistuvana kertomuksena on me-muodossa kirjoitetut surukirjeet, anteeksiannon- ja pyytämisen, toiveiden, kiitosten ja kertomatta jääneiden asioiden vuodatukset vanhemmille. ”Kirjoitimme että halusimme vanhempiemme tietävän että olimme vahtineet heitä kuin pikkulapsia, lähteneet bileistä ehtiäksemme kotiin emmekä koskaan uskaltaneet rentoutua”. Tai ”Moni meistä pyysi anteeksi että häpesimme hävettäviä isiämme”. Asiaa omakohtaisesti tuntematon lukija hämmästyy siitä, millaisia asioita alkoholistin läheinen joutuu kantamaan.

Läheisäänien kuoro ei usein tavoita perheenjäseniä. Mutta ei se tavoita myöskään päättäjiä. Susanna Alakoski pyrkii olemaan yhteiskunnallinen vaikuttaja. Luokkaretkeily on Alakosken usein käyttämä ilmaisu elämisestä yhteiskunnassa, jossa järjestelmä aktiivisesti tukee heikoista oloista tulevan mahdollisuutta saavuttaa vanhempiaan onnellisempi asema elämässä. Tuota retkeilyä talouskuripolitiikka parhaillaan nakertaa. Läheisten ääni tulisi huomioida myös päihdepolitiikassa. Narkomaanin läheinen ei kannata huumausaineiden dekriminalisointia, alkoholistin läheinen ei toivo alkoholia kaupattavan läpi vuorokauden.

Lohdullisena puolena päihdeongelmaisten läheisten elämässä ovat koettelemuksien myötä kehittyvät vahvuudet. Alakoski on hätkähdyttänyt kommentillaan, jonka mukaan ”hän palkkaisi omaan yritykseensä vain alkoholistien lapsia”. Alakoski luettelee tusinoittain syitä hykerryttävään lausuntoonsa. Hänen mukaansa alkoholistien lapset ovat ongelmanratkaisukykyisiä, luovia, vilpittömiä, empaattisia ja nöyriä kaaoksenhallitsijoita.

Keskusteluillan aikana myös katsottiin myös Lasten seurassa –ohjelman toimenpiteinä toteutettuja Lasisen lapsuuden kampanjafilmejä. Susanna Alakoski kiteytti hyvin Monsterit-filmin, joka kuvastelee karusti monen lapsen selviytymispyrkimyksiä alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa: Lapsi rakastaa aitoa ja turvallista omaa vanhempaa. Päihtymisen takia murheita aiheuttava vanhempi on puolestaan pelottavuudessaan järkeenkäypää kuvitella hieman epätodelliseksi hirviöksi.

Kuuntele kirjailija Susanna Alakosken ja kehittämiskoordinaattori Janne Takalan (A-klinikkasäätiö) haastattelut Radio Suomen Ajantasassa Yle Areenasta http://areena.yle.fi/1-3245961

Keskusteluillasta julkaistaan myöhemmin podcast Radio Helsingissä.

Lue lisää ›
26.1.2016 Minna Ilva, A-klinikkasäätiö / Lasinen lapsuus

Rakkaudentunnustuksia ja kaunistelemattomia totuuksia

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus kysyi viime vuoden marraskuussa suomalaisilta nuorilta, mitä he haluaisivat sanoa vanhemmilleen näiden alkoholinkäytöstä.   Kanava nuorilta vanhemmille -kampanja tuotettiin Lasten seurassa -ohjelman toimenpiteenä. 

Nuori sai mahdollisuuden kertoa totuuksia, jakaa salaisuuksia, antaa neuvoja tai osoittaa rakkauttaan vanhemmilleen ääneen. Radiokampanjan ensimmäisessä vaiheessa aamuruuhkassa istuvilta aikuisilta kysyttiin nuoren tytön hauraalla äänellä: ”Oletko koskaan ajatellut, miltä juomisesi minusta tuntuu?”. Radiospottien avulla kerättyjä nuorten viestejä omille tai kaikille suomalaisvanhemmille saimme lasinenlapsuus.fi -palveluun yhteensä lähes sata.

Eri puolelta Suomea tulleet viestit nauhoitettiin radiospoteiksi Helsingin yhteislyseon nuorten toimesta Radio Helsingin studiolla. Jouluviikosta alkaen nuorten viestit jaettiin kampanjan toisessa vaiheessa takaisin radion kuuntelijoille. Radio Helsingissä kuultiin ohjelmien lomassa otteita nuorten kirjoituksista. Lasinen lapsuus -työntekijät myös vierailivat iltapäiväohjelmassa.

Mitä nuoret sitten halusivat sanoa vanhemmilleen? Viestit käsittelevät samoja teemoja kuin aiemmin tehdyt kyselytutkimuksemme nuorille vanhempien juomisen seurauksista: Aikuisen alkoholinkäytön haittoina koetaan eniten pelkoa, häpeää ja ahdistusta.  Seuraava nimimerkiltä Outi saatu viesti kuvaa hyvin tätä sekä asian salassa pysymistä: 

Pelkäsin viikonloppuja. Pelkäsin tulla kotiin. Pelkäsin mennä nukkumaan. Viinan katkuinen koti. Te ja teidän ystävät, puhetta ja naurua. Puolen yön jälkeen ovi kolahti ja koitti hiljaisuus. Neljän jälkeen kolahti uudelleen. Äiti, tulit usein yksin kotiin vaikka lähditte yhdessä. Se tiesi lisää unettomia öitä. Riitoja, huutoa, väkivaltaa. Itkua, pelkoa, avuttomuutta. Pelkoa. Pelkoa. Häpeää. Rikkoutuneita huonekaluja. Maanantaina oltiin hiljaa ja mentiin töihin. Iloinen tervehdys naapurille. Rauha maassa... aina ensi perjantaihin asti.

Nuorten viesteissä korostuvat turvattomuuden tunteet ja se, että on joutunut liian varhain kantamaan vastuuta asioista, mitkä eivät lapselle kuuluisi.  Kaikesta koetusta ikävästä välittyy kuitenkin myös pohjaton rakkaus sekä huoli juovasta vanhemmasta.  Harvassa olivat kiitokset, mutta muutama nuori myös halusi tuoda esiin sen, miten vanhemmat ovat tarjonneet turvallisuutta ja esimerkillisen alkoholinkäytön mallin.  Nimimerkki lymyy kirjoittaa näin:

Haluan kiittää vanhempiani siitä että he ovat opettaneet minulle että miten alkoholia käytetään oikein ja miten sitä ei pitäisi käyttää. Itse ihailen varsinkin omaa äitiäni, hän pystyy olla juomatta alkoholia missä tilanteessa tahansa ja hänellä ei ole edes mitkään halut juoda, toivon että minusta tulisi yhtä vahva ja esimerkillinen ihminen aikuisena kun minun omasta äidistäni❤

Nuorten viestit vanhemmille on luettavissa Lasisen lapsuuden verkkosivuilla ja niitä tullaan jakamaan jatkossa myös sosiaalisessa mediassa.  Kampanja tuotettiin osana Lasten seurassa -vastuullisuusohjelmaa, joka jatkaa edelleen vaikuttamistyötä aikuisten herättelemiseksi pohtimaan omaa alkoholinkäyttöään nimenomaan lasten näkökulmasta. Kanava nuorilta vanhemmille -kampanjaa olivat Radio Helsingin lisäksi toteuttamassa Lasisen lapsuuden pitkäaikainen kumppani Havas Worldwide Helsinki.  

#lasinenlapsuus #viestivanhemmalle

Lisätietoja: Minna Ilva, puh 044 3534 932, minna.ilva@a-klinikka.fi

Minna Ilva työskentelee A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnassa, joka on Lasten seurassa -vastuullisuusohjelman kumppani.


Lue lisää ›
23.11.2015 A-klinikkasäätiö / Lasinen lapsuus

Lasinen lapsuus avaa kanavan nuorilta vanhemmille

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus kysyy suomalaisilta nuorilta, mitä he haluavat sanoa vanhemmilleen näiden alkoholinkäytöstä. Kampanjan taustalla on ajatus tehdä yhdessä lapsuusmuistoista parempia.

Lasinen Lapsuus tarjoaa yhteistyössä Radio Helsingin kanssa mediatilaa lapsen ja nuoren ajatuksille kodin alkoholinkäytöstä. Kanava nuorilta vanhemmille -kampanja on käynnistynyt Radio Helsingin aalloilla ja Lasisen lapsuuden nettisivuilla 17.11.2015.

Aikuiset haluavat kasvattaa nuoristaan vastuullisia alkoholinkäyttäjiä täysi-ikäisyyden saavutettuaan. Kulkeeko viesti toisinpäin? Voiko nuori kysyä vanhemmaltaan: Oletko koskaan ajatellut, miltä juomisesi minusta tuntuu.

Lasinen lapsuus haluaa tarjota nuorille mahdollisuuden kertoa totuuksia, jakaa salaisuuksia, antaa neuvoja – tai osoittaa rakkauttaan – vanhemmilleen ääneen. Viestin voi toimittaa perille Lasinenlapsuus.fi -verkkopalvelun kautta.
Nuorten ajatuksia kerätään www.lasinenlapsuus.fi -osoitteessa kahden viikon ajan. Joulukuun ensimmäisellä viikolla Lasinen lapsuus ja Radio Helsinki aukaisevat mikrofonin ja välittävät nuorten viestit vanhemmille radiospoteissa, toimitetuissa ohjelmissa ja sosiaalisen median kanavissa.

Halukkaille nuorille arvotaan mahdollisuuksia tulla nauhoittamaan oma tai jonkun toisen kirjoittama viesti aikuisille Radio Helsingin toimitiloihin.

Kampanja on Lasten seurassa -vastuullisuusohjelman rahoittama ja sitä ovat toteuttamassa Havas Worldwide Helsinki ja Radio Helsinki.

#lasinenlapsuus #viestivanhemmalle

Lisätietoja:

Janne Takala, projektikoordinaattori, A-klinikkasäätiö / Lasinen lapsuus, puh. 050 362 9014, janne.takala@a-klinikka.fi

Minna Ilva, projektipäällikkö, A-klinikkasäätiö / Lasinen lapsuus, puh 044 3534 932, minna.ilva@a-klinikka.fi


A-klinikkasäätiö on vuonna 1955 perustettu järjestö ja palveluntuottaja. Säätiö toimii hyvän arjen puolesta parantamalla päihdeongelmista kärsivien sekä heidän läheistensä asemaa.

Lue lisää ›
Seuraavat »